Lapsen oikeus riittävään elatukseen

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomion heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

Elatuslain mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos:
1) hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta;
2) lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan; tai
3) lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.

Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

Vuoroasumistilanteissa lapselle voidaan myös vahvistaa suoritettavaksi elatusapua esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Se vanhempi, jolla on suurempi elatuskyky, voidaan siten velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, vaikka kumpikin vanhempi vuorollaan huolehtisi lapsen jokapäiväisestä elatuksesta yhtä laajasti ja he muutenkin suorittaisivat yhtä suuren osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista.

Lähtökohtaisesti lapsen oikeus saada elatusta vanhemmaltaan päättyy, kun lapsi täyttää 18-vuotta.

Elatusavun suuruuden määrittäminen

Elatusavun laskemisen apuna yleisesti käytetään oikeusministeriön julkaisemaa ohjetta lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (Oikeusministeriö julkaisu 2007:2), koska elatuslaissa ei ole tarkempia ohjeita elatusavun laskemisesta. Määrittämisen arvioimisessa käytetään esim. lapsen elatuksen tarvetta sekä vanhempien elatuskykyä.

Nopeaa apua lakiasioihin.