Vero määrätään yleensä maksettavaksi veroilmoitukseen merkittyjen verovelvollisen ilmoittamien tietojen perustella. Arvioverotus toimitetaan poikkeuksellisesti.
Verovelvollisen ilmoituksesta verohallinnon arvioksi
Mikäli verovelvollinen ei ole antanut veroilmoitusta, se on puuttellinen, tai sitä ei voida käyttää verotuksen perusteena voi verohallinto toimittaa arvioverotuksen. Useimmiten tilanteet, joissa veroilmoitusta ei oikaistunakaan voida panna verotuksen perusteeksi liittyvät kirjanpitovelvollisten kohdalla kirjanpidon puutteisiin tai virheisiin.
Arvioverotus on toissijainen verotuksen toimittamistapa. Edellytyksenä siis on, ettei laskelmaverotukseen tarvittavia tietoja ole, eikä niitä pystytty selvittämään. Arvioverotus on verottajan menettelyä jossa veroviranomainen itse toimittaa verotuksen arvioimalla verovelvollisen tulon ja varallisuuden määrän.
Arvioverotusta käytetään myös silloin, kun verovelvollisen ilmoittama tulo on paljon vähäisempi verrattuna muihin samalla alalla toimiviin verovelvollisiin nähden. Tällöin voi olla syytä epäillä verovelvollisen salaavan tulojaan. Verohallinnon on mahdollisuuksien mukaan osoitettava verovelvolliselle ne vertailutiedot, joihin toimitettava verotus perustuu. Jos tietoja ei voida osoittaa, on mainittava syy siihen.
Useimmiten verovelvollisen kannalta on parempi, että vero määrätään ilmoittamiensa tietojen perusteella. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnillä voi olla muitakin ikäviä seurauksia, kuten korotettu vero ja joissain tapauksissa jopa rikosvastuun kohdentuminen. Esim. veropetokseen voi syyllistyä antamalla erehdyttämistarkoituksessa viranomaiselle väärää tietoa.
Arvioverotusta voidaan käyttää esim. perintö- ja lahjaveron määräämisessä, jos perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voi hyväksyä verotuksen perusteeksi.
Arvioverotus ja todistustaakka
Verotettavaan tuloon päädytään arvioimalla tulolähteittäin bruttotulo ja erikseen siitä tehtävät vähennykset. Tulon määrää arvioitaessa otetaan huomioon verovelvollisen toiminta ja vertailutiedot tai muut vastaavat käytettävissä olevat tiedot. Lain mukaan verovelvolliselle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Ennen arvioverotuksen toimittamista verovelvolliselle on lähetettävä kehotus veroilmoituksen antamiseksi tai selvityksen esittämiseksi. Kehotus sisältää tiedon arvioidun tulon määrästä. Käytännössä verovelvollista on aina kuultava, mikäli hän ei ole tavoittamattomissa. Ilmoitus arvioverotuksen toimittamisesta on annettava kirjallisesti verovelvolliselle.
Näyttövelvollisuus eli todistustaakka arvioverotuksessa jakautuu siten, että arvion soveltamisedellytysten (kirjanpidon epäluotettavuus tms. epäselvys) osoittaminen on veroviranomaisen tehtävä, kun taas verovelvollisen on esitettävä näyttöä arvion eli todellisen verotettavan tulon määrästä.
Lue lisää veropetoksesta.
Lähde §: laki verotusmenettelystä
Suomen Juristit Oy
6.12.2016
(Päivitetty 10.11.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.
