Perusoikeudet ovat perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia. Perusoikeuksiin kuuluu sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Muodolliselta asemaltaa Suomen perustuslaki on kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen normisäännös.
Perusoikeudet ja niiden sitovuus ja rajoittaminen
Lähtökohtana perusoikeuksissa on nykyään myös se, että yksilöä suojataan valtiovallan taholta tai muualta tulevilta perusoikeusrajoituksilta. Julkista valtaa käyttävät julkisoikeudelliset laitokset, myös kunta ev.lut kirkko jne. Perusoikeuksien rajoittaminen tulee kysymykseen lakivarauksella. Eli viittauksella siitä, että säädetystä perusoikeudesta voidaan lailla poiketa. Viittaus ei oikeuta kajoamaan perusoikeuden ydinsisältöön. Perusoikeusrajoitukselta edellytetään tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä.
Perusoikeussäädökset kohdistuvat monella tavalla lainsäätäjään. Perustuslainmukaisuus on otettava jo lainsäädännön valmisteluvaiheessa huomioon.
Perusoikeuksien valvonnasta
Perusoikeusjärjestelmä sisältää sekä ennakkovalvonnan (perustuslakivaliokunta), että jälkikäteisvalvontaa. Perustuslainmukaisuus on kuitenkin tutkittava. Ilmeistä ristiriitaa perustuslain kanssa ei saa olla.
Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.
Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.
Lähde §: Suomen perustuslaki
Nopeaa apua lakiasioihin.
