Sukunimen määräytyminen on lapsen ja myös aikuisten mielestä usein merkityksellinen kysymys. Seuraavassa käsitellään sukunimen määräytyminen lapseksiottamistilanteissa. Lapseksiottamista käytetään nimitystä adoptio. Tämä artikkeli ei siten käsittele kasvatti- tai sijoitettujen lasten sukunimen määräytymistä. Ottolapsi saa suomalaisessa adoptiossa vahvan, olennaisilta osiltaan biologista lasta vastaavan oikeusaseman. Adoptiossa lapsen oikeudelliset siteet biologisiin vanhempiin myös katkeavat.

Lähtökohtaisesti ottovanhempien sukunimi

Lähtökohtaisesti ottolapsi saa ottovanhempansa sukunimen tai ottovanhempiensa yhteisen sukunimen. Tämä nimenmuutos tapahtuu samalla kuin tuomioistuin suomessa vahvistaa adoption. Jos ottovanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, voivat vanhemmat päättää kumman sukunimen lapi saa. Tätä valinnanvapaus voi kuitenkin olla rajoitettua. Jos ottovanhemmilla on jo huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, on ottolapsen sukunimen oltava sama. Tästäkin voidaan tietyissä tilanteissa poiketa.

Ottolapsen oma sukunimi säilyy

Ottolapsi voi säilyttää oman sukunimensä, jos tämä on lapsen iän, ottovanhempien toivomuksen tai muiden seikkojen perusteella pidettävä lapsen edun mukaisena. Lapsen oman sukunimen säilyttämisestä päättää tuomioistuin. Esim. lapsen täysi-ikäisyyttä lähentelevä ikä voi olla peruste oman sukunimen säilyttämiseen. Lapsen omalle mielipiteelle on myös annettavaa lapsen ikää ja kehitystasoa vastaava merkitys. Näin ollen mielipiteelle on pääsääntöisesti annettava sitä surempi merkitys, mitä vanhempi lapsi on.

Säännökset eivät koske täysi-ikäisen adoptiota

Huomattavaa on lisäksi, etteivät mainitut säännöt koske täysi-ikäisen adoptiota. Se ei lähtökohtaisesti muuta sukunimeä. Jos henkilö on adoptoitu lapsena tai täysi-ikäisenä, hän saattaa toki aikuisena muuttaa sukunimeään hakemuksella; Hän voi esim. ottaa syntymänimensä takaisin.