Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan järjestelyä, jossa työnantaja siirtää työntekijänsä vastiketta vastaan toisen työnantajan käyttöön työskentelemään tämän johdon ja valvonnan alaisena.

Työvoimaa vuokrattaessa on kolme sopimusosapuolta. Vuokrausyrityksen ja työntekijän välillä on työsopimus, jossa vuokrauksesta täytyy sopia. Vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen välillä on puolestaan sopimus työvoiman vuokraamisesta. Vuokrattu työntekijä on kuitenkin työsuhteessa vain alkuperäiseen työnantajaansa eli vuokrausyritykseen, jonka on huolehdittava työsopimuksen mukaisista velvollisuuksistaan työntekijään kohtaan. Käyttäjäyrityksen ja vuokratun työntekijän välille ei synny näin ollen työsuhdetta.

Palkanmaksu ja esimerkiksi vuosiloman antaminen kuuluvat sen sijaan varsinaisen työnantajan vastuulle. Myös esimerkiksi työterveyshuollon järjestäminen on työntekijän oman työnantajan vastuulla. Vastuunjaosta työnantajan ja käyttäjäyrityksen kesken voidaan sopia myös toisin.

Käyttäjäyritys saa hyväkseen vuokratyöntekijän työpanoksen ja sille siirtyy oikeus johtaa ja valvoa työntekoa sekä ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin. Vuokrausyritys saa puolestaan vastikkeena työntekijän työpanoksen luovuttamisesta käyttäjäyrityksen maksaman vuokraussopimuksessa määritellyn korvauksen ja vuokratyöntekijä palkan omalta työnantajaltaan eli vuokrausyritykseltä. Vuokrausyrityksellä säilyy myös normaalit työnantajavelvoitteet ja -oikeudet siltä osin kuin ne eivät siirry työvoimaa vuokraavalle yritykselle.

Työvoiman vuokraus on tärkeä erottaa alihankinnasta ja aliurakoinnista, joilla tarkoitetaan tuotannon tai palvelujen ostamista yrityksen ulkopuolelta siten, että työntekijät suorittavat työn oman työnantajansa johdolla, vaikka itse työsuoritus tehtäisiinkin tilaajan tiloissa.

Suomen Juristit Oy
21.9.2016
(Päivitetty 6.11.2021)