Vahingonkärsijän sietämisvelvollisuus rajoittaa ympäristövahingon aiheuttajan korvausvastuuta. Sietämisvelvollisuus tarkoittaa, että vähäisinä pidettävät ja tavanomaiset häiriöt eivät kuulu korvattaviksi. Jos aiheutunut häiriö on yleinen seuraus kyseisestä toiminnasta eli jos se tapahtuu aina, kun kyseistä toimintaa harjoitetaan, kyseessä ei ole ympäristövahinko. Ihmisillä on velvollisuus sietää häiriöitä kohtuullisessa määrin.
Häiriöitä on siis siedettävä, jos niitä voidaan pitää kohtuullisina. Kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon otetaan esimerkiksi häiriön tavanomaisuus, toistuvuus ja suuruus. Myös se vaikuttaa, kumpi oli paikalla ensin: häiriötä aiheuttava toiminnanharjoittaja vaiko vahingonkärsijä. Esimerkiksi jos alueella on toiminut äänekäs koira-tarha tai aktiivinen lentokenttä ennen kuin henkilö ostaa sieltä myöhemmin kiinteistön, ei hänen vaatimuksensa meluhaitan korvaamisesta yleensä menesty.
Vahingonkärsijällä ei kuitenkaan ole sietämisvelvollisuutta, jos kysessä on tahallisesti tai rikoksella aiheutettu ympäristövahinko. Sietämisvelvollisuus ei myöskään koske henkilövahinkoja eikä vähäistä suurempia esinevahinkoja. Jos siis ympäristöä pilaavasta toiminnasta on aiheutunut vahinkoa henkilölle tai merkittävässä määrin henkilön omaisuudelle, on vahingonkärsijällä oikeus saada korvauksia.
Nopeaa apua lakiasioihin.
