Mikä on ankara ja yllättävä ehto?

Sopimusoikeudellisena lähtökohtana pidetään, että  sellaiset sopimuksen ankarat ja yllättävät ehdot, joista vastapuoli ei ole ollut tietoinen, eivät tule sitoviksi. Edellytyksenä, että sellaiset ehdot voisivat tulla sitoviksi, tulee niistä erityisesti huomauttaa.

Mitä ankarampi tai yllättävämpi ehto on, sitä enemmän vaaditaan huomiota ehdon laatijalta. Ei ole mahdotonta, että ehto tulee voimaan mutta kyseinen ehto on tuotava selkeällä tavalla vastapuolen tietoisuuteen. Tämä tapahtuu esimerkiksi erityisesti ehtoa huomioimalla mutta se, että ehto on osa sopimustekstiä, ei yleensä riitä.

Informaatiovelvollisuus riippuu siitä, onko vastapuolena elinkeinoharjoittaja tai kuluttaja

Ehto ei lähtökohtaisesti tule sovellettavaksi, jos se on poikkeuksellinen, yksipuolinen ja jää muiden ehtojen nähden huomioimatta. Merkitystä annetaan myös sille, onko vastapuolena kuluttaja vai elinkeinonharjoittaja. Kun on kyse elinkeinoharjoittajasta oletetaan usein, että hänellä on enemmän tietoa ja kokemusta alan käytännöstä, joten usein informaatiovelvollisuus elinkeinoharjoittajaa kohtaan ei ole yhtä merkittävä, kun jos vastapuolella on kuluttaja. Tällä periaatteella pyritään suojaamaan vastapuolen normaaliodotuksia eli niitä odotuksia, joita vastapuoli pitää tavanomaisina oikeustoimeen liittyen. Tämä on poikkeus sopimusoikeudellisesta lähtökohdasta sopimuksen sitovuudesta. Lainsäädännössä asiakysymystä ei ole muotoiltu tarkasti, mutta oikeuskäytännössä tapauksia yllättävistä ja ankarista ehdoista on käsitelty useasti ja suunta arvioinnille on kehittynyt tätä kautta.