Lahja: Lahjanlupaus

Oletko antanut sitovia lahjanlupauksia?

Lahjanlupaus on oikeudellinen toimi, joka edellyttää sekä sen antajalta että vastaanottajalta oikeustoimikelpoisuutta eli oikeudellista toimintakykyä. Lupaus on tietenkin vapaaehtoinen toimi, mutta se synnyttää tiettyjä velvollisuuksia. Jos lahjanlupauksen saaja ei torju lupausta, hänellä on oikeus myöhemmin vaatia lupauksen täyttämistä. Lupauksen antajan on pidettävä sanansa. Jos hän ei näin tee, kyseessä on sopimusrikkomus. Lupauksensaaja voi vaatia oikeudessa lahjan täyttämistä, jos lupauksen antaja ei ryhdykään lahjoitustoimeen. Lupauksensaajalla on oikeus myös vuotuiseen viivästyskorkoon.

Lahjanlupaus on yleensä annettava kirjallisena. Suullinen lupaus ei sido oikeudellisesti, vaikka se olisi annettu ”kunniasanalla”. Tällöin tulevat kyseeseen vain sosiaaliset seuraamukset, kuten luottamuksen menetys. Lupaus lahjasta on siis annettava asiakirjassa, jotta se olisi antajaansa sitova. Se voidaan antaa esimerkiksi velkakirjassa, johon on merkittävä velan määrä ja lupauksen antajan allekirjoitus. Todistajia tai päiväyksiä ei tarvita. Asiakirjasta tulee käydä ilmi lupauksen saaja, lahjoitettava omaisuus sekä lupauksen antaja. Kirjallinen lahjanlupaus sitoo antajaansa siitä hetkestä lähtien, kun se on tullut saajan tietoon. Lahjanlupaus voidaan toki peruuttaa. Peruutus on tehtävä saajalle ennen kuin hän on saanut tiedon lahjanlupauksen sisällöstä tai viimeistään sillä hetkellä kuin lupaus on tullut saajan tietoon.

Kirjallisen lahjanlupauksen vaatimuksesta on joitakin poikkeuksia. Suullinen lupaus on antajaansa sitova, jos se on tehty julkisesti tai tarkoitettu tulemaan yleisön tietoon. Esimerkkeinä voidaan mainita lahjanlupaus, joka on annettu julkisessa kokouksessa tai lupaus, joka on julkaistu sanomalehdessä. Merkitystä ei ole sillä, kuinka moni on lukenut lehti-ilmoituksen tai kuinka moni kokouksessa olleista kuuli lupauksen, jos ilmoitus oli tarkoitettu tulevaksi yleisön tietoon.

Nopeaa apua lakiasioihin.