Oppisopimus rinnastetaan työsopimukseen
Tapauksessa on muun muassa kyse oppisopimuksen asemasta liittyen työnantajan lisätyön tarjoamisvelvollisuuteen. Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n perusteella, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä, hän on lähtökohtaisesti tarjottava palveluksessaan oleville osa-aikatyöntekijöille lisätyötä ennen uuden työntekijän palkkaamista. Ennakkoratkaisussa korkein oikeus katsoi viitaten Hallituksen esitykseen (HE 157/2000 vp s.71), että ”[s]äännöksen tavoitteiden sekä oppisopimuksen oikeudellisen ja tosiasiallisen sisällön johdosta Korkein oikeus katsoo, että lisätyön tarjoamisvelvollisuuden osalta oppisopimukseen perustuva työsopimus voidaan lähtökohtaisesti rinnastaa muihin työsopimuksiin.”
Tasa-arvolain mukainen syrjintä
Korkein oikeus myös katsoi, että työnantaja oli syyllistynyt syrjintään tasa-arvolain perusteella ottamalla osa-aikaisen työntekijän perhevapaan aikana uuden vakituisen työntekijän samoihin työtehtäviin korkeammalla tuntimäärällä kuin mitä perhevapaalla ollut työntekijä oli tehnyt ennen vapaalle jäämistä.
Korkein oikeus toteaa, että siltä osin kuin kyse on ollut kantajan äitiysvapaan ja muun perhevapaan aikaan sijoittuvasta tilapäisestä työvoiman tarpeesta, työtehtävää ei ole tarvinnut hänelle tarjota. Uutta työntekijää ei kuitenkaan ole palkattu vain kantajan perhevapaan ajaksi, vaan hänet on palkattu toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Yhtiö on siis pitänyt työvoiman tarvetta pysyvänä ja siten myös kantajan perhevapaan jälkeen jatkuvana. Uuden työntekijän työsuhde onkin jatkunut kantajan työhön palaamisen jälkeen. Mikäli vastaava työsopimus olisi tehty kantajan kanssa, hän olisi äitiys- ja myöhemmin perhevapaalta palattuaan voinut ottaa tehtävän vastaan ja saada huomattavasti enemmän työtunteja, kuin mitä hänelle on myöhemminkään tarjottu.
Nopeaa apua lakiasioihin.
