Vanhentunut velka

Velan vanhentumisella tarkoitetaan velan raukeamista kun velkoja ei ole lakiin tai sopimukseen perustuvan ajan kuluessa asianmukaisin tavoin saattanut oikeuttaan voimaan eikä velallinen ole samana aikana esim. maksamalla velkaa uudistanut velvoitettaan.

Velan vanhentuessa velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa ja velkojalla ei ole vastaavasti oikeutta myöskään sitä periä. Kuitenkin esim. puhelinliittymälaskuja on peritty vanhentuneina. Yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta ja yleensä velka vanhentuu kolmessa vuodessa eräpäivästä ellei vanhentumista ole katkaistu. Katkaisemisesta seuraa uusi kolmen vuoden vanhentumisaika. Suoritustuomion jälkeen velka vanhentuu viidessä vuodessa. Erityinen vanhentumislainsäädäntö koskee esim. veroja ja julkisia maksuja jotka on perittävä maksuvelvolliselta viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu, uhalla, että oikeus maksun saamiseen on menetetty. Määräaikaa ei voi pidentää katkaisutoimilla.

Kuluttajalla, yksityistakaajalla ja yksityisellä pantinantajalla on oikeus saada palautus suorituksesta korkojen kanssa, jonka hän on tehnyt tietämättä velan olevan vanhentunut kun kyseessä on elinkeinoharjoittajan saatavasta, joka perustuu kulutushyödykkeen luovuttamiseen tai luoton myöntämiseen kuluttajalle. Velkojalla ei kuitenkaan ole palautusvelvollisuutta silloin, kun edellä tarkoitettu yksityishenkilö on tiennyt velan olevan vanhentunut ja tästä huolimatta on suorittanut velkaa.

Velkaa perittäessä on perintälain mukaan noudatettava hyvää perintätapaa jonka mukaisesti perinnässä ei saa antaa vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seurauksista. Perintälain sääntelystä seuraa, että vanhentuneen velan periminen on sinänsä sallittua, mutta velalliselle on perinnän yhteydessä ilmoitettava, jos perittävänä oleva velka on vanhentunut ja että vanhentuneen velan maksamatta jättämisestä ei ole oikeudellisia seuraamuksia. Jos velallinen suorittaa vanhentuneen velan virheellisen perintämenettelyn johdosta, hänellä on oikeus vaatia korvausta perintätoimistolta.

Velan vanhentuminen voidaan katkaista joko vapaamuotoisesti velkojan muistutuksella esim. perintäkirjeellä, jonka saapuminen velalliselle voidaan todistaa tai velallisen tunnustamisella esim. velan osasuoritus taikka esittämällä vaatimus tuomioistuimessa tai muussa riidan ratkaisuelimessä. Jos velallisia on useita, vanhentuminen on katkaistava jokaisen velallisen osalta erikseen. Katkaisusta alkaa kulua uusi samanpituinen vanhentumisaika. Sen jälkeen, kun velkoja on hankkinut tuomion tai muun ulosottoperusteen, vanhentuminen täytyy katkaista viiden vuoden välein. Velkoja voi katkaisutoimillaan aina estää velan vanhentumisen. Jos vanhentuminen on tapahtunut vasta tuomion tai muun ulosottoperusteen antamisen jälkeen, ei ulosottoon saa enää ryhtyä vanhentuneen velan perimiseksi. Velallisella on yleensä velvollisuus itse huolehtia siitä, ettei suorita vanhentunutta velkaa. Vanhentuminen otetaan huomioon tuomioistuimessa vain velallisen tekemän väitteen perusteella. Velallisen täytyy jatkossa siis olla itse aktiivinen, mikäli haluaa tuomioistuimessa vedota velan vanhentumiseen. Ulosottoviranomaisen on kuitenkin viran puolesta otettava vanhentumissäännökset siten huomioon, ettei se saa panna täytäntöön tuomiota, jos velka on ehtinyt vanhentua tuomion antamisen jälkeen. Vanhentuneen velan maksaminen ei pääsääntöisesti tuo velalliselle oikeutta saada maksua jälkikäteen velkojalta takaisin. Poikkeuksena on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen velkasuhde tietyin edellytyksin.