Sopimusosapuolia koskee sopimussuhteessa ns. lojaliteettivelvollisuus, jonka perusteella sopimusosapuolen on otettava huomioon myös toisen osapuolen edut ja oikeudet. Lojaliteettivelvollisuuden tärkeys korostuu varsinkin pitkäaikaisissa kestosopimuksissa, joissa sopimussuhteen toimiminen edellyttää sopimusosapuolilta jatkuvaa huolehtimista myös toisen osapuolen eduista.

Lojaliteettia käytetään usein lisäksi sopimuksen tulkintaperusteena. Tällaisissa tilanteissa sopimusta on tulkittava sopimusosapuolten yhteisen edun mukaisesti. Vaikka lojaliteettiperiaatteen olemassaoloa ei yleensä kiistetä, sen oikeuslähdeopillinen perusta on epäselvä. Taustalla voidaan nähdä OikTL 33 §:n ilmentämä kunniallisuuden ja rehellisyyden vaatimus sekä OikTL:n passiviteettia koskevat säännökset. Lojaliteetin kaltaisia velvollisuuksia ovat mm. tiedonanto-, reklamaatio yms. velvollisuudet.

Lojaliteettiperiaate oikeuskäytännössä

KKO 1993:130: Rakennuttaja oli tehnyt sopimusneuvottelujen aikana muutoksia alkuperäisiin rakennussuunnitelmiin, jotka johtivat siihen, ettei hanke enää täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia. Urakoitsija oli tästä tietoinen. Koska urakoitsija oli sitoutunut urakkaan kokonaisrakentamisen ehdoin eikä ollut huomauttanut rakennuttajaa muutoksien vaikutuksesta rakennelman kestävyyteen, urakoitsija oli vastuussa rakennuttajalle laiminlyönnistään aiheutuneesta vahingosta. Kokonaisrakentamisen yleisten sopimusehtojen mukaan urakoitsijan on viipymättä ilmoitettava rakennuttajalle, jos hän havaitsee rakennuttajan antamissa määräyksissä virheellisyyksiä, jotka saattavat vaarantaa rakennussuorituksen sopimuksenmukaisen täyttämisen. Vaikka mainittu sopimusehto koskee otsikkonsa mukaisesti urakoitsijan suoritusaikaista vastuuta, niin “siinä määrättyä huomautuksentekovelvollisuutta on niin sanotun lojaliteettiperiaatteen mukaisesti noudatettava myös jo sopimusta valmisteltaessa”

Nopeaa apua lakiasioihin.