Löytötavara on esine, jonka joku löytää useimmiten yleiseltä paikalta tai julkisista tiloista. Löytäjällä on kaksi päävelvollisuutta: ilmoittamis- ja toimittamisvelvollisuus. Löytäjän on ilmoitettava viipymättä löydöstään esineen omistajalle tai toimitettava esine poliisille. Laitoslöydön voi toimittaa kunkin laitoksen omaan löytötavaratoimistoon tai antaa henkilökunnalle. Ilmoitus irtaimen oikealle omistajalle on tehtävä aina niissä tilanteissa, kun esineen oikea omistaja on mahdollista saada selville. Esim. lompakoissa on yleensä kortteja, joista selviää lompakon oikea omistaja. Voi olla kaikkien kannalta nopeinta ja joustavinta ilmoittaa löydöstä välittömästi esineen oikealle omistajalle.
Vähäarvoinen löytötavara ja sen merkitys
Vähäarvoisen löytötavaran, joka ei ole laitoslöytö ja jonka omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä, saa löytäjä pitää. Vähäarvoisen esineen euromääräinen raja on 20 euroa.
Löytötavarapalkkio
Löytötavarapalkkio on porkkana, jolla palkitaan löytötavaran löytäjää rehellisyydestä, mutta toisaalta hyvitetään tälle löytämisestä aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia. Löytäjä saa vaatiaa löydöstään palkkiota. Löytöpalkkion maksaminen ei siten ole automaatio. Ilmoitus annetaan siinä vaiheessa, kun löytötavara jätetään poliisin päivystykseen. Omistajalla on oikeus saada löytötavara takaisin itselleen, maksamalla löytäjälle löytöpalkkion ja korvaamalla löydön aiheuttamat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Löytöpalkkio määräytyy esineen käyvän arvon perusteella. Löytöpalkkion suuruus on 10 prosenttia esineen käyvästä arvosta, kuitenkin vähintään 4 euroa.
Omistaja on velvollinen suorittamaan poliisille ja löytötavaratoimistolle korvauksen myös löytötavaran säilyttämisestä aiheutuneista hallinto- ja muista yleisistä kustannuksista. Korvaus löytötavarasta aiheutuneista yleisistä säilytyskustannuksista peritään esineen käyvän arvon perusteella. Korvaus on 5 prosenttia esineen käyvästä arvosta, kuitenkin enintään 17 euroa.
Nopeaa apua lakiasioihin.