Näytön perustelemisen vaiheet on esitelty tässä artikkelissa. Perustelemisen vaiheisuus helpottaa näyttökysymysten hallintaa. Oikeudenkäymiskaaren (siviilijutut) ja laki rikosasioiden oikeudenkäynnistä (rikosasiat) mukaan tuomiossa on selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi toteen tai jäänyt näyttämättä.

Näytön perustelemisen vaiheet

Näytön perusteleminen voidaan jakaa kolmeen osaan;

a) Näytön selostamiseen (selostetaan sisältö)

b) Varsinaisen näytön arviointiin  (todisteiden harkinta pää- ja vastanäyttö, kokemussäännöt ja apufaktat)

c) Johtopäätöksiin (yhteenveto)

Näytön selostaminen (a) ei välttämättä ole tarpeen yksinkertaisissa jutuissa. Todisteiden(todistusfaktojen) sisältöä voidaan referoida. Kuitenkin on ilmettävä mitä asianosaiset ovat kertoneen, mitä havaintoja katselmuksessa on tehty ym. Silloin kun näyttö ei ole riidatonta tai todisteesta ei voida tehdä välittömiä päätelmiä, on syytä selostaa tällaista näyttöä tarkemmin. Se, miten tarkasti näyttöä selostetaan riippuu asian laadusta ja usein näytöllisyyden monimutkaisuudesta. Näytön selostaminen ei ole itse tarkoitus, vaan se palvelee näytön arviointia ja avaa myös johtopäätösten perusteita. Selostamisessa on muistettava avoimuus, eli ei voida selostaa vain tuomiota tukevia todisteita.

Kohta (b) eli varsinainen näytön arviointi on tärkein vaihe. Tässä keskitytään näytön arviointiin ja punnintaan. Perustelujen laajuus on suhteutettava asian laatuun, ristiriitaisuuteen ja näytön epäselvyysasteeseen. Perusteluissa on myös tehtävä ero todistusfaktojen ja apufaktojen välillä niiden eri luonteen vuoksi. Perusteluissa on myös ilmoitettava mitä kokemussääntöä on käytetty ja mikä on arvion luotettavuus. Näytön ristiriitaisuuksien osalta on otettava kantaa siihen miten todisteita on punnittu ja miten erisuuntaisia todisteita ja niiden uskottavuutta on verrattu keskenään. On siis otettava usein kantaa todistajien luotettavuuteen.  Myös todisteiden yhteis- ja vastavaikutukset on perusteltava.

Hypooteesimetodia sovellettaessa on avoimesti kerrottava vaihtoehtoiset tapahtumainkulut ja kerrottava mihin niiden poissuljenta on perustunut. Perusteluissa on myös huomioitava syyttömyysolettama, minkä vuoksi esim. käytetty kieli on oltava kontrolloitua. Todellisuudessa näytön perustelemisen vaatimuksien vastaustaja on käytettävissä olevat prosessin resurssit.