Näyttökynnys on se todennäköisyyden aste, joka jostakin oikeustosiseikasta esitetyn päänäytön todistusarvon on vähintään ylitettävä, jotta kyseinen oikeustosiseikka voidaan panna tuomion perusteeksi.

Kysymys siis kuuluu todistaako käytettävissä oleva todistusaineisto riittävällä varmuudella ko. oikeustosiseikastosta. Tästä riippuu se voidaanko ko. faktapremissi asettaa tuomion perusteeksi. Milloin näyttökynnys ei ylity tuomioistuin joutuu ottamaan asiaan kantaa joka tapauksessa. Tuomari on oikeutettu ja pakotettukin valitsemaan oikeustosiseikastosta tietyt seikat ratkaisun faktapremisseiksi. Näyttökynnyksen alittuminen laukaiseen todistustaakkanormin soveltamisen. Tuomari joutuu ratkaisemaan ensinnäkin kummalla osapuolella on oikeustosiseikasta todistustaakka ja kuinka vahvaa näyttöä todistustaakasta selviytyminen edellyttää.

Todistustaakka riita-asioissa

Todistustaakan jaosta sisältyy lakiin ainoastaan harvoin erityissännöksiä. Näin ollen tuomarin on turvauduttava ratkaisemaan ongelma oikeuskirjallisuuden myötävaikutuksella syntyneiden todistustaakkanormien avulla. Kaiken kattavaa teoriaa ei näissäkään ole kuitenkaan kyetty rakentamaan. Näytön arvioinnista on omia artikkeleitaan. 

Näyttökynnys rikosprosessissa

Syyttäjällä on todistustaakka kaikissa rikostunnusmerkistöä koskevissa oikeustosiseikoissa. Se, puhutaanko ”täydestä näytöstä” tai ”riittävästä näytöstä”, ei ole itsessään merkityksellinen. Tärkeintä on riittävä varmuus syytetyn syyllisyydestä. Syyttömyydestä ei saa jäädä varteenotettavaa epäilystä. Tuomitsemiskynnys on joka tapauksessa varsin korkea.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/

oikeudenkäymiskaari

laki rikosasioiden oikeudenkäynnistä