Oikeudenkäyntikulut ovat usein merkittävin syy siihen, miksi oikeusprosessia ei koskaan aloiteta. Päästääntöisesti hävinnyt osapuoli on kuitenkin velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolen oikeudenkäynnin aiheuttamista tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset kulut.

Kuitenkin asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Asioita, joissa asianosaisten sovinto ei ole sallittu kutsutaan myös indispositiivisiksi riita-asioiksi.

Lainsäädännössä on huomioitu lisäksi riita-asian käsittelyn olosuhteista riippuvia poikkeuksia näihin pääsääntöihin. Myös sovittelussa oikeudenkäyntikulujen korvattavuus määräytyy pääsäännöstä poikkeavalla tavalla.

Mitä voi sisältyä oikeudenkäyntikuluihin?

Korvattavia kuluja ovat asian ajamisesta tuomioistuimessa aiheutuneet kulut eli oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset sekä asianosaiselle työstä ja ansionmenetyksestä ja esimerkiksi matkustamisesta aiheutuneet kulut. Korvaukseen oikeutettu voi vaatia korvaukselle maksettavaksi myös viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.

Kohtuulliset oikeudenkäyntikulut

Korvausten kohtuullinen määrä arvioidaan sen mukaan, kuinka vaativasta asiasta on kyse, miten suuri merkitys asialla on asianosaisille ja minkä verran kyseisen tyyppisistä jutuista yleensä keskimäärin aiheutuu kuluja. Jos korvattavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut ovat kohtuuttomia ottaen huomioon asianosaisen maksukyky, oikeudenkäyntiin johtaneet syyt ja asian merkitys kokonaisuutena, voidaan korvattavia kuluja kohtuullistaa.

Jos riita-asiassa päädytään sovintoon…

Laissa ei ole säännöstä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta sen varalle, jos asianosaiset sopivat riita-asiansa. Oikeuskäytännön mukaan lähtökohtana on kuitenkin se, että tehty sovinto käsittää, paitsi itse asian, myös asianosaisten oikeudenkäyntikulut ja että he vastaavat omista kuluistaan, ellei muuta ole sovittu. Asianosaiset voivat kuitenkin päättää asian jättämisestä tuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli he eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen. Koska asiassa ei tällöin ole tuomioistuimen pääasian ratkaisua, ei asiassa ole myöskään varsinaisessa mielessä hävinnyttä osapuolta. Siksi kuluja ei voida määrätä suoraan hävinneen osapuolen maksettavaksi.