Vaikka avioerot ovat usein riitaisia elämänvaiheita, ja varallisuussuhteiden selvittäminen voi olla hankalaa, puolisot useimmissa tapauksissa pystyvät selvittämään asiansa keskenään ilman ulkopuolista väliintuloa. Toimitusositus on menettelynä selvästi harvinaisempi kuin sopimusositus. Toisinaan on kuitenkin tilanteita, jolloin ositus ei ole mahdollista osapuolten keskinäisellä sopimuksella. Tällaisia tilanteita varten avioliittolaissa on säädetty mahdollisuudesta hakea pesänjakajan määräämistä (AL 98 § ja PK 23.4 §). Tämä oikeus on molemmilla osapuolilla. Osapuolia voivat puolisoiden lisäksi olla myös kuolleen puolison perilliset, joten kuolinpesän yksittäinen osakaskin voi hakea pesänjakajan määräämistä. Tuomioistuin ei tutki esimerkiksi sitä, onko pesänjakajan määräämiselle riittäviä perusteita. Tuomioistuimen on sen sijaan aina määrättävä pesänjakaja, jos joku osapuolista sitä vaatii.

Kuka voi toimia pesänjakajana osituksessa?

Pesänjakajat ovat käytännössä lähes poikkeuksetta lakimiehiä. Pesänjakajamääräyksestä on säädetty perintökaaren 23:4 §:ssä. Pesänjakajan kelpoisuudesta ei kuitenkaan ole olemassa täsmällisiä vaatimuksia, mutta hänen tulee olla tehtäväänsä sopiva, ammattitaitoinen ja puolueeton. Puolueettomuutta punnitaan arvioimalla riippumattomuutta kaikkiin osapuoliin nähden. Osituksen asianosainen voi ehdottaa tietyn henkilön määräämistä pesänjakajaksi. Edellytyksenä määräykselle on, että henkilö on antanut suostumuksensa toimia pesänjakajana. Ennen määräyksen antamista tuomioistuimen on varattava osakkaille tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta. Tapauksen vaativuudesta riippuen pesänjakajia voidaan määrätä yksi tai useampia.

Lähde §: avioliittolaki ja perintökaari