Miten saan yhteiselämän lopetetuksi, jos aviopuoliso ei ole suostuvainen muuttamaan?

Avioeron yhteydessä voidaan puolison hakemuksesta tuomioistuimen ratkaistavaksi saattaa yhteiselämän lopettaminen ja se, kumpi puolisoista saa toistaiseksi jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin. Muita avioeron yhteydessä tuomioistuimen ratkaistaviksi saatettavia asioita voivat olla elatusavun suorittaminen lapselle tai puolisolle sekä lapsen asuminen, huolto ja tapaamisoikeus. Kaikista mainituista asioista voidaan antaa myös väliaikainen määräys siksi kunnes asia lopullisesti ratkaistaan.

Yhteiselämän lopettamista koskeva asia voi joskus olla tarpeellista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi erillisessä oikeudenkäynnissä, vaikka avioeroa ei samalla vaadittaisikaan. Esimerkiksi perheväkivaltatilanteessa puoliso voi vaatia, että tuomioistuin määräisi yhteiselämän lopetettavaksi ja velvoittaisi toisen puolison muuttamaan yhteisestä kodista, vaikka hän ei samalla vaadikaan avioeroa.

Yhteiselämän lopettamista koskeva vaatimus ja yhteiselämän lopettamisesta tuomioistuimen antama päätös eivät millään tavoin velvoita puolisoita hakemaan avioeroa hetikohta eikä myöhemminkään. Myöhemmin avioeron voi toki hakea ja saada ilman harkinta-aikaa, jos yhteisestä kodista muuttamaan velvoitettu on kaksi vuotta asunut puolisostaan erillään. Näytöksi erillään asumisesta ei riitä pelkästään se, että avioeroa haettaessa on kulunut kaksi vuotta siitä, kun tuomioistuin velvoitti toisen puolison muuttamaan pois yhteisestä kodista.

Tuomioistuin voi päättää, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Samalla tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison muuttamaan yhteisestä kodista sekä oikeuttaa puolison käyttämään sellaista toiselle puolisolle kuuluvaa irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettäväksi tarkoitettuun asuntoirtaimistoon taikka on puolison työväline tai tarkoitettu puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten. Sopimus, jonka omistaja tekee toisen puolison käytettäväksi näin annetusta omaisuudesta kolmannen henkilön kanssa, ei rajoita sanottua käyttöoikeutta. Tuomioistuimen antama päätös voidaan panna heti täytäntöön, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksessä ole toisin määrätty.

Yhteiselämän lopettamista koskeva päätös on voimassa toistaiseksi. Puolison vaatimuksesta yhteiselämän lopettamista koskevaa päätöstä voidaan tuomioistuimessa muuttaa tai se voidaan peruuttaa tuomioistuimen uudella päätöksellä, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet. Päätös yhteiselämän lopettamisesta kuitenkin raukeaa ilman tuomioistuimen lopettamispäätöstä, kun puolisoiden välillä on toimitettu omaisuuden ositus tai erottelu ja se on saanut lainvoiman. Päätös yhteiselämän lopettamisesta raukeaa kuitenkin viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä, kun päätös on annettu, vaikka omaisuuden ositusta tai erottelua ei olisikaan toimitettu.

Yhteiselämän lopettamista koskeva vaatimus voidaan tehdä, vaikka puolisot on jo lainvoimaisesti tuomittu avioeroon. Yhteiselämän lopettamista koskevaa vaatimusta ei voi tehdä enää sen jälkeen kun puolisoiden välillä on toimitettu omaisuuden ositus tai erottelu ja se on saanut lainvoiman. Aviovarallisuussuhde on tällöin purettu ja tuomioistuimen yhteiselämän lopettamista koskeva päätös merkitsisi tässä tilanteessa puuttumista yksilön perustuslailla turvattuun omaisuuden suojaan, jos päätöksellä eronnut puoliso vielä oikeutettaisiin käyttämään toiselle kuuluvaa irtainta tai jopa toisen omistukseen kuuluvaa entistä yhteistä asuntoa.