Sitooko lahjanlupaus antajaansa?

Arkikielessä sanalla lupaus on positiivinen vivahde. Se kohdistuu tulevaan aikaan, se on jotain parempaa, sen täyttymistä odotetaan. Arkipäivän pienet lupaukset tehdään tavallisesti hetken mielijohteesta eivätkä hyvätkään lupaukset aina pidä. Lupauksissa pysymistä ei välttämättä tosimielessä edes vaadita. Usein luvataan itselle.

Lahjanlupaus on lupaus lahjan antamisesta. Lupauksen tekoa saattaa edeltää pitkällinen harkinta. Mitä suuremman lahjan lupaamisesta on kysymys, sitä pidempään sitä ehkä omassa mielessä haudotaan. Lupauksen kirjaamista asiakirjaan voidaan pitää osoituksena lopullisesti muotoutuneesta tahdosta.

Irtaimen omaisuuden lahjoittamista koskeva lupaus ei ole sitova niin kauan kuin lahjoitusta ei ole täytetty. Lahjoitusta ei katsota täytetyksi ennen kuin lahjan saaja on saanut haltuunsa sen, mitä on luvattu. Velkakirjassa tai muussa asiakirjassa annettu lupaus sitoo antajaansa jo ennen lahjoituksen täyttämistä, jos asiakirja on annettu lahjan saajalle. Lupaus sitoo myös silloin, jos asianhaarat lupausta tehtäessä osoittavat, että se oli tarkoitettu tulemaan yleiseen tietoon.