Lakiosan laskennalliset lisäykset

Lakiosalaskelmassa pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin (testamenttiin rinnastuva lahja), sekä perittävän jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tai näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi (suosiolahja). Omaisuus arvostetaan antamishetkeen arvoon.

Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka (ylisuuri henkivakuutusmaksu). Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista.

Lakiosalaskelmassa pesän varoihin lisätään siis ennakkoperintö, suosiolahja, testamenttiin rinnastuva lahja ja ylisuuret henkivakuutusmaksut. Näistä lisää seuraavaksi.

Suosiolahja

Perittävä voi kiertää ennakkoperintöolettaman määräämällä, että lahjaa ei ole pidettävä ennakkoperintönä. Tällöin kysymys on kuitenkin usein suosiolahjasta. Suosiolahjalla tarkoitetaan lahjaa, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia yhtä perillistä muiden kustannuksella. Suosiolahjanormi koskee vain perittävän jälkeläiselleen, ottolapselleen ja tämän jälkeläiselle sekä näiden puolisoille antamiaan lahjoja.

Jälkeläisen avopuolisolle annettu lahja ei siten ole suosiolahja. Lahjalla voi joskus tosin olla muukin tarkoitus kuin perillisen suosiminen, kuten maatilan tai yrityksen sukupolvenvaihdos, jolloin lahjaa tai lahjanluonteista kauppaa ei välttämättä pidetä suosiolahjana. Lisäksi suosiolahjaksi ei yleensä katsota lahjaa, joka on annettu yli kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa.

Testamenttiin rinnastuva lahja

Testamenttiin rinnastuvasta lahjasta on kysymys silloin, kun lahja on annettu sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin. Testamenttiin rinnastuva lahja on usein ajallisesti jollain tavalla kytketty lahjanantajan kuolemaan, esimerkiksi kun parantumattomasti sairas tekee lahjoituksen juuri ennen kuolemaansa.

Myös lahjan ehtojen tulee olla kytkettynä lahjanantajan kuolemaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun lahjanantaja pidättää itselleen kuolemaansa asti tärkeitä oikeuksia lahjaan, kuten hallinnan tai tuotto-oikeuden. Testamenttiin rinnastuvan lahjan saaja voi olla kuka tahansa, myös perillispiirin ulkopuolinen henkilö. Testamenttiin rinnastuvaa lahjaa ei kuitenkaan lisätä lakiosalaskelmaan, jos on olemassa erityisiä vastasyitä.

Ylisuuret henkivakuutusmaksut

Perittävä on voinut elinaikanaan ottaa henkivakuutuksen ja määrätä sen edunsaajaksi esimerkiksi vain yhden rintaperillisistään. Henkivakuutuskorvaus ei tällöin kuulu kuolinpesään, vaan vakuutusyhtiö maksaa korvauksen suoraan edunsaajalle, jolloin henkivakuutuskorvausta ei lueta lakiosalaskelmassa saajansa varojen lisäykseksi. Jos perittävä kuitenkin on eläessään maksanut sellaisia vakuutusmaksuja, jotka eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, on vakuutusmaksut perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka.

Se, minkä suuruiset vakuutusmaksut eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa perinnönjättäjän varoihin, ratkaistaan tapauskohtaisesti. Jos perittävä on sijoittanut suuren osan nettotuloistaan vakuutukseen, voidaan kyseessä katsoa olleen ylisuuri henkivakuutusmaksu. Käytännössä kyseeseen tulevat siis yksittäiset ylisuuret henkivakuutusmaksut. Vakuutusmaksujen hajauttaminen pitemmälle aikavälille pienentää siten riskiä siitä, että ne otettaisiin huomioon lakiosaa laskettaessa.

Lakiosan täydennyskanne

Testamentin lisäksi kysymys lakiosasta tulee ajankohtaiseksi myös tilanteessa, jossa perittävä on elinaikanaan tehnyt niin suuria lahjoituksia, ettei reaalinen jäämistöpääoma riitä kattamaan rintaperillisen lakiosaa. Jollei rintaperillinen siitä huolimatta, että testamentti ja lahjanlupaus on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa, on ennakkoperinnön, suosiolahjan tai henkivakuutuskorvauksen saaja velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu, enintään sillä määrällä, mikä perintöosaa määrättäessä on luettava pesän varojen lisäykseksi.

Lakiosan täydennystä on vaadittava kanteella vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja siitä perittävän tekemään lahjoitukseen tai muuhun oikeustoimeen sisältyvästä määräyksestä, joka loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. Määräaika alkaa siis juosta vasta molempien edellytysten (osakkaan tieto perittävän kuolemasta ja lakiosaa loukkaavasta lahjoituksesta) täyttyessä. Käytännössä lakiosaa loukkaava lahja tulee ilmi perunkirjoituksessa, josta vuoden määräaika useimmiten alkaa kulumaan.

Lakiosan täydennyskanne edellyttää tarkkaa laskelmaa siitä, tarvitaanko täydennystä lainkaan, vai toteutuuko rintaperillisen lakiosa siten, että testamenttia tai lahjanlupausta ei täytetä. Lisäksi lakiosan täydennystä vaadittaessa on tiedettävä, paljonko täydennystä on vaadittava. Käräjäoikeus joutuu hylkäämään täydennyskanteen, mikäli lainmukaisia edellytyksiä täydennykselle ei ole, mikä johtaa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen.

Laskennallisia lisäyksiä säätelevät lainkohdat ovat jokseenkin mutkikkaita ja riitaisten perillisten kysymyksessä ollessa tulisi aina turvautua lakimiehen apuun. Ihanneratkaisu toki olisi se, että lakiosan suuruudesta ja sen toteuttamistavasta perilliset pääsisivät keskenään sopuun ilman, että olisi riideltävä nyt selostettavista laskennallisista lisäyksistä.

Lähde §: perintökaari