Avioliittolain mukaan puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Elatussopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnalle vahvistettavaksi, jossa puolisoilla tai toisella heistä on kotipaikka. Sosiaalilautakunnan on ennen sopimuksen vahvistamista harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat. Puolisoiden välistä elatussopimusta ei voida jättää vahvistamatta sillä perusteella, että sopimus esitetään vahvistettavaksi ennenkuin mitään elatusriitaa on syntynytkään.

Puolisoiden välisen elatussopimuksen tekemistä ei ole rajoitettu tilanteisiin, joissa elatusvelvollisuus on laiminlyöty tai puolisot asuvat erillään. Elatussopimus voidaan tehdä myös vastaisuuden varalle. Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön, niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.

Elatussopimus on varautumista tulevaan tai vaihtoehtoinen menettely elatusapuriidalle tuomioistuimessa. Jos puoliso ei maksa elatusta mitä on sovittu, voi vahvistetun sopimuksen kanssa kääntyä ulosottomiehen puoleen.

Suomen kuntaliitto ei ole elatussopimuksiin ottanut virallista kantaa. Käytäntö vaihtelee eri puolilla maata. Eräissä kunnissa elatussopimuksia vahvistetaan, mutta on taas kuntia joissa elatussopimuksen vahvistaminen on torjuttu, koska laissa ja asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista on säännökset, joiden perusteella mm. henkilön tosiasiallisista perhesuhteista johtuvat maksukykyyn vaikuttavat seikat tulee ottaa huomioon maksua määrättäessä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja määrättäessä puolisoiden velvollisuus osallistua toistensa elatukseen avioliittolaissa säädetyllä tavalla tulee ottaa aina huomioon riippumatta siitä, onko sopimus vahvistettu vai ei.