Ositus: Puolison elatusvelvollisuus

Avioliittolain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen (AL 46 §). Nykyisessä avioliittolaissa ei ole avattu tarkemmin sitä, mitä elatusvelvollisuus pitää käytännössä sisällään. Vielä vuoden 1929 avioliittolain 46 §:ssä elatusvelvollisuuden sisältö oli ilmaistu selkeästi: ”Puolisoiden tulee kykynsä ja taloudellisten olojensa mukaan rahavaroin, toiminnallaan kodissa tai muulla tavoin ottaa osaa perheen elatukseen.”

Elatusvelvollisuuden sisältö on edelleen kuitenkin sama, vaikka lakitekstiä onkin tältä osin yksinkertaistettu. Koska elatusvelvollisuuden suuruus määräytyy elatuskyvyn mukaan, on mahdollista, että toinen puoliso käytännössä elättää toista. Kyse voi olla puolisoiden yhteisestä ja tarkoituksellisesta ratkaisusta, jossa toinen puolisoista hoitaa kodin ja lapset, ja näin toisen aikaa ja resursseja vapautuu tulojen hankkimiseen ja omaisuuden kartuttamiseen. Vähävarainen ei voi kuitenkaan jäädä enemmän omistavalle velkaa siltä osin, kun kysymys on elatuksen aiheuttamista menoista.

Mitä jos toinen puolisoista
laiminlyö elatusvelvollisuutensa?

Tuomioistuin voi velvoittaa puolison suorittamaan toiselle puolisolle elatusapua (AL 47 §), tosin sitä on vaadittava avioliiton aikana, ja se voidaan määrätä suoritettavaksi taannehtivasti enintään kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta (AL 49.1). Lasten oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan on säädetty ja kirjoitettu erikseen.

ELatusavun suorittaminen

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle. Avioeron jälkeen kummankin puolison tulee pääsääntöisesti vastata elatuksestaan itse. Edellytyksenä elatusavun määräämiselle on elatusapua vaativan puolison tarve saada elatusapua. Kun puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta. Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu solmii uuden avioliiton. Elatusapua voidaan määrätä suoritettavaksi taannehtivasti enintään kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta. Tuomioistuimen päätös elatusavun suorittamisesta voidaan panna heti täytäntöön, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksessä ole toisin määrätty.

Tuomioistuimessa elatusapuratkaisuun vaikuttavana seikkana voidaan pitää esimerkiksi puolison vieraantumista omasta ammatistaan kodin ja yhteisten lasten hoidon vuoksi pitkäaikaisen avioliiton aikana ja siitä johtuvaa työnsaantimahdollisuuksien heikkenemistä. Tuomioistuimen antamaa päätöstä tai puolisoiden tekemää sopimusta elatusavun suorittamisesta voidaan muuttaa, jos sitä on muuttuneiden olosuhteiden vuoksi pidettävä aiheellisena. Päätöstä tai sopimusta, jossa elatusapu on vahvistettu suoritettavaksi kertakaikkisena, ei voida kuitenkaan muuttaa sen jälkeen, kun elatusapu on maksettu. Elatusapua muutettaessa voidaan ottaa huomioon myös kanteen vireille panoa edeltäneiden kuuden kuukauden aikana vallinneet olosuhteet.

Elatusvelvollisuuden täyttämisestä voidaan puolisoiden kesken sopia. Jos sopimus on tehty kirjallisesti, se on esitettävä kunnan sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi. Näin vahvistettu sopimus on täytäntöönpanokelpoinen niin kuin lainvoimainen tuomio.

Lue lisää aviopuolisoiden oikeuksista ja velvollisuuksista.