Perinnöstä luopuminen perunkirjoituksen jälkeen on mahdollista tehdä. Olosuhteista riippuu, miten verotus tällöin toteutuu.

Perillinen ja testamentinsaaja voivat luopua oikeudestaan perintöön. Perittävän kuoleman jälkeen tapahtuva perinnöstä luopuminen on ns. jälkiluopumista. Perinnöstä luopumiselle ei ole asetettu aikarajaa, vaan luopumisen tehokkuus on sidottu ”perintöön ryhtymiseen”. Perinnöstä ei ole mahdollista luopua tehokkaasti enää sen jälkeen, kun perillinen tai testamentinsaaja on ryhtynyt perintöön. Perintöön ryhtyminen tarkoittaa puolestaan sellaisia toimia, että perillisen voidaan katsoa ottaneen perinnön vastaan. Perinnön vastaanottamista on esimerkiksi perintöomaisuudesta määrääminen kuten omistaja. Perintöön ryhtymistä perinnön vastaanottaminen lisäksi  ilmoitus halukkuudesta ottaa se vastaan. Perinnöstä on luovuttava kokonaan ja ehdoitta, jotta luopuminen on tehokas, jolloin se ei esim. aiheuta ylimääräisiä veroseuraamuksia.

Lakisääteisiin velvoitteisiin ryhtyminen, kuten perunkirjoitukseen osallistuminen, ei ole perintöön ryhtymistä, mikä ilmenee mm. tapauksista korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1985 II 113 ja KKO 2003:95.

Perinnöstä on siis mahdollista luopua vielä perunkirjoituksen toimittamisenkin jälkeen. Perunkirjoitus ei muodosta erityistä taitekohtaa perinnöstä luopumisen osalta. Ratkaisevaa on vain se, onko perillinen jo ryhtynyt perintöön vai ei. Perunkirjoitukseen osallistuminen ei siis tarkoita vielä perintöön ryhtymistä. On suositeltavaa tehdä perinnöstäluopumisilmoitus jo ennen perunkirjoitusta, koska silloin ei tule epäselvyyttä yleensä siitä, onko luopuminen tehokas vai ei. On luopuvan perillisen kannalta varmempaa, mitä aikaisemmin luopuminen tehdään. Lisäksi perunkirjoitukseen saadaan lopulliset osakkaat kutsuttua silloin, kun luopumiset on tiedossa ennen perunkirjoitusta. Mutta jos ajatus luopumisesta tulee kuitenkin vasta perunkirjoituksen jälkeen, ei luopuminen ole silloinkaan myöhäistä, jos perintöön ei ole ryhdytty.