Perinnöstä luopuminen toisen hyväksi on yleensä tehoton perinnöstä luopuminen, mistä voi seurata kaksinkertainen verotus.

Perinnöstä luopuminen on perinnönsaajan yksipuolinen oikeustoimi. Perillinen voi luopua oikeudestaan perintöön perittävän eläessä tai tämän kuoltua. Yleensä perinnöstä luovutaan vasta perinnönjättäjän kuoltua. Perinnöstä luopumiselle ei ole asetettu aikarajaa, mutta perinnöstä on luovuttava ennen kuin perillinen ryhtyy perintöön, jotta luopuminen olisi tehokas. Perintöön ryhtymisellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että perillinen ottaa vastaan perintösaannon taikka myy/vaihtaa/vuokraa tai muulla tavalla määrää omaisuudesta kuten sen omistaja. Perintöön ryhdytään, kun perillinen alkaa sellaisiin toimiin, että hänen voidaan katsoa ottaneen perinnön vastaan. Perintöön ryhtymistä on perinnön vastaanottaminen sekä ilmoitus halukkuudesta ottaa se vastaan. Lakisääteisiin velvoitteisiin ryhtyminen, kuten perunkirjoitukseen osallistuminen, ei ole perintöön ryhtymistä, mikä ilmenee mm. tapauksista KKO 1985 II 113 ja KKO 2003:95.

Perinnöstä ei voi luopua kenenkään nimetyn henkilön hyväksi. Tehokkaan perinnöstä luopumisen edellytys on, että luopuminen tehdään ehdoitta. Ehdoitta luopuminen tarkoittaa, että luopumisen seurauksena perintö määräytyy kuten luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Luopuvan perillisen perintöosuus jakaantuu lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaisesti. Jos luopujalla on lapsia, perintö menee heille. Jos ei ole lapsia, perintö menee luopujan vanhemmille. Jos ei ole vanhempia, perintö menee luopujan sisaruksilla ja niin edelleen.

Jos perillinen nimeää henkilön, jolle hänen perintönsä luopumisen jälkeen menee, ei sitä katsota enää perinnöstä luopumiseksi, vaan perintöosan luovuttamiseksi. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että perillisen katsotaan ensin ottaneen perinnön vastaan, mistä hän maksaa perintöveron. Tämän jälkeen hänen katsotaan luovuttaneen saman omaisuuserän eteenpäin sille saajalle, jonka hän on nimennyt. Tämä omaisuuden siirto on puolestaan lahjoitus, ellei saaja maksa perilliselle vastiketta. Lahjan saaja on lahjaverovelvollinen.

Perinnöstä luopuja voi siis periaatteessa määrätä, kenen hyväksi perinnöstä luopuu, mutta silloin kyse ei ole perinnöstä luopumisesta vaan perintöosan luovuttamisesta, jossa on eri seuraukset ja säännöt kuin perinnöstä luopumisessa. Kun taas puhutaan puhtaasta ja oikeaoppisesta perinnöstä luopumisesta, niin silloin ei voida määrätä sitä tahoa, kenen hyväksi perinnöstä luovutaan.