Työnantaja irtisanoi työsopimuksen vapaa-ajalla tapahtuneen rattijuopumuksen takia

Tapauksessa oli kyse linja-autonkuljettajasta, joka oli syyllistynyt rattijuopumukseen vapaa-ajallaan. Työntekijä oli tuomittu kolmeksi kuukaudeksi ajokieltoon, minkä vuoksi työnantaja purki työsopimuksen päättymään välittömästi. Työntekijän mielestä työnantajalla ei olisi ollut perusteita edes työsopimuksen irtisanomiseen.

Työsopimuslain mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen päättymään välittömästi vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.Työntekijän syyllistyminen rikokseen voi muodostaa perusteen työsopimuksen päättämiselle, jos rikoksella on vakava vaikutus työsuhteeseen ja työntekijän kykyyn selviytyä työtehtävistään. Päättämisperusteen arvioinnissa merkitystä on rikoksen laadulla, vakavuudella ja siitä tuomittavalla rangaistuksella sekä työntekijän työtehtävien laadulla ja hänen asemallaan.

Kun kyse on autonkuljettajasta, rattijuopumustuomio ja siitä seuraava ajokielto voivat merkitä työntekijän työntekoedellytysten niin olennaista muuttumista, ettei edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle enää ole. Toisaalta päättämisarvioinnissa on otettava huomioon kaikki kunkin yksittäistapauksen tosiasiat, kuten muun muassa se, onko työntekijän työhistoria muuten nuhteeton, onko rattijuopumus tapahtunut työaikana vai vapaa-ajalla sekä se, voidaanko työntekijä sijoittaa muuhun työhön ajokiellon ajaksi.

Työnantajalla ei ole ollut perustetta irtisanoa työsopimuksen

Tapauksessa työtuomioistuin katsoi, että linja-autonkuljettajan työtehtävät huomioon ottaen rattijuopumus oli vakavalla tavalla horjuttanut hänen ja työnantajan välistä luottamussuhdetta. Ajo-oikeuden menettämisen johdosta työntekijä ei voinut tehdä työtään kolmen kuukauden aikana eikä työnantajalla ollut tarjota työntekijälle tilapäisesti muuta sellaista työtä, joka ei olisi edellyttänyt ajo-oikeutta. Myös liikenneturvallisuuden vaatimukset puolsivat päättämisperusteen olemassaoloa.

Toisaalta työtuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että rattijuopumus oli tapahtunut vapaa-ajalla. Työntekijän työsuhde oli ollut moitteeton eikä hän ollut saanut huomautuksia tai varoituksia. Rattijuopumusraja oli ylittynyt niukasti. Vaikka työnantajalla ei ollut tarjota ajokiellon ajaksi muuta työtä, ainakin osa ajokiellosta olisi voitu käyttää työajan lyhennysvapaiden, vuosiloman ja palkattoman vapaan pitämiseen. Työnantaja oli suuri yritys, jolle työtuomioistuimen käsityksen mukaan ei olisi tuottanut vaikeuksia yhden kuljettajan tehtävien järjestely ajokiellon ajaksi.

Vaikka työntekijän menettelyä pidettiin moitittavana, työnantajan lojaliteettivelvoitteen katsottiin edellyttävän sitä, että työnantaja ottaa huomioon myös työntekijän edut ja harkitsee työsuhteen päättämistä lievempien keinojen käyttämistä. Kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoi, ettei työnantajalla ollut perusteita purkaa tai edes irtisanoa työntekijän työsopimusta.

Oikeustapaus osoittaa, että vapaa-ajalla tapahtunut rattijuopumus arvioidaan tuomioistuimessa lievemmin kun työajalla tapahtunutta. Varsinkin jos työntekijän työsuhde on jatkunut pitkään ja ollut täysin moitteeton, sitä pienempi merkitys yksittäiselle vapaa-ajalla tapahtuneelle rikkeelle tulisi antaa.

ks. http://www.tyotuomioistuin.fi/text/fi/index/tyotuomioratkaisut/tyotuomioratkaisut/1417766590752.html