Vakuutussopimuksessa on vastuunmääritysehdot. Ne ovat ehtoja, joiden toteutuessa korvaus maksetaan. Toisin sanoen määritellään ne vahingot ja muut tapahtumat, joista vakuutuskorvaus maksetaan. Esimerkiksi voidaan määritellä, että korvataan työnteko aikana työpaikalla sattuneet vahingot.
Vakuutussopimukseen on otettu yleensä myös vastuunrajoitusehdot. Rajoitusehdot kertovat ne vahingot, joita vakuutus ei korvaa. Esimerkiksi on voitu määritellä, että vakuutus ei korvaa sellaisia tapaturmia, jotka aiheutuvat taistelu- tai itsepuolustuslajia harrastaessa. Jos tapahtuu tällainen vakuutussopimuksen ulkopuolelle jätetty vahinko, vakuutuksenantaja ei vastaa vahingosta.
Jos ehdot ovat vakuutetun kannalta kohtuuttomia tai niiden soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, niitä voidaan kohtuullistaa. Yksittäinen ehto voidaan myös jättää kokonaan huomiotta.
Usein vakuutussopimukseen on otettu ns. vakioehdot. Niillä tarkoitetaan yksin toisen sopijapuolen laatimia sopimusehtoja, jotka toistuvat useissa eri vakuutussopimuksissa. Ne ovat sisällöltään samoja, vaikka sopimus on eri. Vakioehdot otetaan usein varsinaisen vakuutussopimuksen liitteeksi. Vakuutussopimuksessa voi olla maininta, että “tähän sopimukseen sovelletaan yleisiä sopimusehtoja XX.”
Tavallisesti vakuutusyhtiö laatii vakioehdot. Jos vakioehdot ovat epäselviä, niitä tulkitaan laatijansa vahingoksi. Eli jos vakuutusyhtiö on tehnyt epäselvät ehdot, ne tulkitaan vakuutuksen ottajan eduksi.
Vakuutusehdot eivät voi olla vastoin vakuutussopimuslain pakottavia säännöksiä. Pakottavat säännökset ovat sellaisia lainkohtia, joista ei voi sopimuksella sopia toisin. Ne on säädetty vakuutuksenottajan suojaksi. Toisin sanoen vakuutusehdoin ei voi poiketa laista vakuutuksenottajan vahingoksi.
Nopeaa apua lakiasioihin.
