Sopimusneuvottelujen sitovuus ja niiden oikeudellinen merkitys

Liike-elämän sopimukset syntyvät harvoin ilman suuria ponnisteluja. Sitovaa sopimusta edeltävät lähes aina monivaiheiset sopimusneuvottelut. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää tietää, mihin ollaan sitoutumassa. Kun yritys haluaa tehdä sopimuksen jonkun toisen kanssa, niin tärkeintä on ensin luoda oma sopimusstrategia. On tiedettävä tarkoin, mistä, miten, milloin ja kenen kanssa halutaan sopia. On myös selvitettävä toivotun sopimuksen sisältämät positiiviset ja negatiiviset riskipositiot. On selvää, että sopijakumppanit haluavat aina neuvotella, ennen kuin ovat valmiita sitoutumaan aiottuun sopimukseen.

Suomen oikeudessa laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista ei sääntele erityisesti sopimusneuvotteluja. Kyseisessä laissa on vain maininta epäpuhtaasta vastauksesta, joka koskee täydelliseen sopimukseen ehdotettua muutosta. Mainitun säännön soveltaminen liikesopimuksiin on kyseenalaista. Neuvotteluissa tehdyt ehdotukset vastauksineen eivät muuta valmista sopimusta. Ne ovat vasta osa neuvottelua, jolla sopimuskokonaisuus pyritään aikaansaamaan. Tätä kautta ne tulevat ikään kuin osaksi letter of intentiä, eivätkä siten kovin helposti voi perustaa osapuolelle vielä pääsopimuksen mukaista vastuuta.

Vaikka sopimusneuvottelut eivät yleensä olekaan sitovia, niin ne eivät ole vailla oikeudellista merkitystä. Ne voivat selkeyttää osapuolten tarkoitusta tai selventää mitä suullisesti on jo aiemmin sovittu. Sopimuksen tulkinnassa osapuolten tekemillä sopimusneuvotteluilla on siten merkitystä. Sopimusneuvotteluja ei myöskään saa käydä, jos ei ole tarkoitusta tehdä sopimusta. Aiheettomasti neuvotteluja käynyt osapuoli saattaa joutua korvaamaan vastapuolelle sopimukseen valmistelusta aiheutuneet kulut.