Mitä tarkoittaa työehtosopimusten yleissitovuus?

Vuoden 1970 työsopimuslakiin otettiin säännös, jonka mukaan valtakunnalliset ja yleiseksi katsottavat työehtosopimukset ovat alallaan yleissitovia. Sen mukaan työnantajan tuli työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten noudattaa vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä on tällaisessa yleissitovassa työehtosopimuksessa määrätty noudatettavaksi.

Yleissitovuusjärjestelmän tarkoituksena oli järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden työnteon vähimmäisehtojen turvaaminen. Yleissitovuus ei kuitenkaan laajentanut työehtosopimusten normaalisitovuusjärjestelmän vaikutusaluetta.

Yleissitovuussäännökset uudistettiin 2001. Nykyisen työsopimuslain mukaan työnantajan tulee noudattaa työsuhteissaan vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.

Yleissitova työehtosopimus velvoittaa vain työnantajaa, mutta ei työntekijää. Työnantajan on noudatettava vähimmäisehtoja heti työsuhteen alusta ja riippumatta siitä, kuinka pitkäaikainen työsopimus on.

Työsopimuslain mukaan työehtosopimusten yleissitovuus vahvistetaan erityistä vahvistusmenettelyä ja siihen liittyvää muutoksenhakumenettelyä käyttäen. Yleissitovaksi vahvistettu ja siten mm. internetissä olevaan luetteloon otettu sopimus ( ks. Finlex/viranomaiset/työehtosopimukset ) on yleissitovana voimassa kunnes vahvistamislautakunta, tai jos sen päätöksestä on valitettu, työtuomioistuin, päätöksellään määrää toisin.