Mitä periaatteita vahingonkorvausta määrättäessä sovelletaan? Voidaanko korvausta sovitella?

Vahingonkorvausoikeuden lähtökohta on täyden korvauksen periaate. Vahinkoa kärsineelle on korvattava koko vahinko. Hänet on toisin sanoen saatettava siihen asemaan, jossa hän olisi, jos vahinkotapahtumaa ei olisi sattunut. Vahingoilla ei myöskään ole lupa rikastua; rikastumiskielto asettaa rajan täyden korvauksen periaatteelle. Vahingonkorvauksen sovittelu on täyden korvauksen periaatteen vastapaino.

Täysi korvausvelvollisuus on toisinaan raskas ja jopa mahdoton kantaa. Vahingonkorvausta voidaan tällöin sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi. Vahingonkorvauksen sovittelu on kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Tahallisesti aiheutetusta vahingosta tuomitaan maksettavaksi täysi korvaus, jollei korvausta erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa.