Syy-yhteysvaatimus on vahingonkorvausoikeuden kulmakivi. Vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää sekä tuottamuksellisuutta (ellei puhuta ankarasta vastuusta), että teon syy-yhteyttä tapahtuneeseen vahinkoon. Toisin sanoen, syyn täytyy olla välttämätön seurauksen syntymiselle. Vahingonkorvaus ei silti välttämättä seuraa riittävän syy-yhteyden vallitessakaan. Esimerkiksi jos seuraus ei ole toiminnalle luonteenomainen, vahingonkorvausvastuu ei aktualisoidu. Syy-yhteys voi myös ikään kuin katketa, jolloin esimerkiksi vahingon aiheuttanut ei vastaa ambulanssin kolarin myötä aiheutuneista vahingoista, vaan ainoastaan itse aiheuttamistaan vahingoista.

Conditio sine qua non -periaate

Vahingonkorvausoikeudessa syy-yhteyttä mitataan usein conditio sine qua non- periaatteena (oppi välttämättömästä syystä). Tätä periaatetta soveltaessa kysytään, olisiko vahinko aiheutunut, jos vahingon syyksi epäiltävä teko olisi jäänyt tekemättä. Esimerkiksi, mikäli hiekottajan heiluva lapio kolhii auton on selvää, että mikäli hiekottaja olisi toiminut varovaisemmin, auto ei olisi naarmuuntunut. Conditio sine qua non -periaate on kuitenkin haastava tilanteissa, joissa syy koostuu useista elementeistä. Klassinen esimerkki on järven saastuminen, jossa teollisuuslaitokset X ja Y ovat taustalla. Pelkän välttämättömän syyn opin mukaan molemmat voisivat kiistää vastuunsa, koska järvi olisi saastunut ilmankin heidän tekojaan (toisen laitoksen saasteista).

Vahingon ennakoitavuus

Vahingonkorvausoikeudessa lähtökohtana on se, että täysin ennakoimaton vahinko ei ole korvattava. Näin ollen, vahingon tyyppi ja määrä on pitänyt olla suunnilleen arvioitavissa, jotta korvausvastuu syntyisi. Tahallisesti toimivalla on pidemmälle menevä vastuu odottamattomistakin vahingoista kuin vain lievästi tuottamuksellisesti toimineella.

Kysymystä on käsitelty mm. tapauksessa KKO 1990:163, jossa veljeään B:tä leipäveitsellä uhannut A ei joutunut vastuuseen siitä, että viereisessä huoneessa ollut B:n tyttöystävä C oli hypännyt parvekkeelta ja satuttanut itsensä. Näin ollen, ei voitu katsoa, että A olisi pystynyt ennustamaan vahingon tapahtumisen, koska hän ei millään tavalla ollut kohdistanut uhkaustaan C:hen.

Lue lisää täyden korvauksen periaatteesta ja vahingonkorvauksen sovittelusta.

Lähde §: vahingonkorvauslaki

Suomen Juristit Oy
23.11.2016
(Päivitetty 7.11.2021)