Velkakirjan heikot ja vahvat väitteet

Mitkä ovat heikot ja vahvat väitteet? Väitesuojan kannalta merkityksellinen on erottelu heikkoihin ja vahvoihin väitteisiin. Nimittäin vahvoja väitteitä velallinen voi esittää aina, myös vilpittömässä mielessä ollutta velkojaa kohtaan.

Vahvat väitteet

Vahva väite on seikka johon velallinen voi vedota vilpittömässä, viattomassa mielessä olevaa uutta velkojaa vastaan. Vahvoja väitteitä ovat muun muassa väite, että velkakirja on väärennetty, velkakirja on luotu törkeästi pakottamalla, velkakirjan antajalla ei ollut oikeutta antaa velkakirjaa velallisen puolesta, velkakirjan antaja on ollut vajaavaltainen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt tai että velkasuhde ei ole enää voimassa, vaan lakannut tai muuttunut esimerkiksi maksutalletuksen tai vanhentumisen vuoksi. Selkeyden vuoksi todetaan, että vaikka uusi velkakirjan saaja on vilpittömässä mielessä velallisella on silti jossain määrin oikeus vedota vahvoihin väitteisiin.  Hyvä esimerkki velallisen vahvasta väitteestä on se, ettei velkakirjaa pitäisi ylipäätänsä olla olemassa mutta velallinen on väkivaltaisesti pakottamalla tai pakottavan hengen uhkaa käyttäen pakotettu luomaan velkakirja.

Heikot väitteet

Heikkoihin väitteisiin velallinen voi vedota vain vilpillisessä mielessä olevaa velkojaa tai siirronsaajaa kohtaan kun taas vilpittömässä mielessä ns. hyvässä uskossa oleva uutta velkojan asemaa ei horjuta heikoilla väitteillä. Ensimmäiseksi, heikko väite on mm, että velallinen ei olisi saanut vastiketta eli että velkoja olisi vain keksinyt velkakirjan omasta päästään ilman, että mitään rahasummia koskaan olisi siirrettykään. Toiseksi, väite, että velkasuhde on jo lakannut aiemman maksun, sopimuksen, kuittauksen, irtisanomisen, tuomion tai muun sellaisen syyn johdosta. Kolmanneksi, heikko väite on myös se, että velkasuhde on pätemätön siksi, että velkakirja on valeasiakirjaluontoinen eli tehty vain sivullisten harhaanjohtamiseksi ilman, että kumpikaan piti velkakirjaa sitovana. Neljänneksi, heikko väite on kyseessä myös silloin, kun velkakirjan väitetään syntyneen pakottamalla (huomioi silti, että törkeä pakko on kuitenkin ns. vahva väite), petollisella viettelyllä, kunnianvastaisella ja arvottomalla menettelyllä tai erehdyksen perusteella.

Selkeyden vuoksi todetaan, että nämä väitteet ovat vilpitöntä velkojaa vastaan tehottomia ja velallinen tulee maksaa. Mikäli uusi velkoja olisikaan vilpittömässä mielessä ns. hyvässä uskossa on asia päinvastoin. Uuden velkojan ei ole katsottava olleen vilpittömässä mielessä, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää seikasta, johon väite perustuu. Tällöin on kyseessä siis vilpillinen velkoja. Tällöin edellämainitut heikot väitteetkin riittävät huojuttamaan kyseisen vilpillisen uuden velkojan asemaa. Velallisen ei pidä tällöin välttämättä maksaa heikon väitteensä johdosta vilpilliselle uudelle velkojalle.