Vakuutuskorvauksesta luopuminen on samantyyppinen oikeustoimi kuin testamentista luopuminen. Sekä testamentissa että henkivakuutuksen edunsaajamääräyksessä on kyse vainajan yksipuolisesta vastikkeettomasta tahdonilmaisusta. Tällöin korvauksesta luopumisen täytyy olla mahdollista. Edunsaajaksi nimetyllä ei ole velvollisuutta vastaanottaa vakuutuskorvausta. Jos henkivakuutukseen on vakuutuksenottajan eläessä liitetty edunsaajan suostumus, ei vakuutus ole enää yksipuolinen tahdonilmaisu ja vakuutuksesta luopuminen voidaan käsitellä verotuksessa toisin. Edunsaajan suostumus on kuitenkin käytännössä harvinainen.
Jos henkivakuutuksen edunsaaja määrää omaisuudesta eli ryhtyy omaisuuteen tai määrää kenelle se on menevä hänen sijastaan, hänen katsotaan ottaneen vakuutuskorvauksen vastaan. Tällöin hän joutuu maksamaan veron vakuutuskorvauksesta. Korvauksen määrääminen toiselle katsotaan lahjaksi ja siitä määrätään saajalleen lahjavero. Lahjan saajaa ei koske henkivakuutuksen verovapaa osa perintöverotuksessa.
Ns. tehokkaassa eli verottomassa luopumisessa edunsaaja ei ota kantaa siihen, kenelle korvaus menee. Tällöin vakuutuskorvaus verotetaan vain lopullisella saajalla.
Ongelmallisempi on kysymys osittaisesta luopumisesta. Perinnöstä luopumisen kohdalla ei osittaista luopumista ole verotuksessa hyväksytty. Sen sijaan testamentista voi ainakin joissain tilanteissa osittain luopua. Vakuutuskorvauksen osasta luopuminen lienee kuitenkin ryhtymistä koko korvaukseen. Tällöin osaluopujalle tulisi määrätä vero koko vakuutussaannosta ja luovutetun osan saajalle lahjavero osastaan.
Vakuutuskorvausta ei sen sijaan ole syytä sillä tavalla perintösaantoon samastaa, että vakuutuskorvauksen ottaminen vastaan joko osittain tai kokonaan tekisi tehottomaksi sinänsä tehokkaan luopumisen perintö- tai testamenttisaannosta. Samaten perintöön tai testamenttiin voi ryhtyä ilman että luopuminen vakuutuskorvauksesta sen johdosta muuttuisi tehottomaksi eli verolliseksi.
Nopeaa apua lakiasioihin.
