Henkivakuutuskorvaus: Perintö- ja lahjaverotus

Milloin henkivakuutuskorvaus kuuluu perintö- ja lahjaverotuksen piiriin?

Henkivakuutuskorvaus kuuluu perintö- ja lahjaverotuksen piiriin, jos sitä ei käsitellä tuloverolain mukaisena tulona. Verollisiksi on perintö- ja lahjaverolaissa määritelty kaikki henkilövakuutuksen nojalla saadut vakuutuskorvaukset ja niihin verrattavat taloudelliset tuet, joissa siirtyy edunsaajalle vastikkeetta sellaista varallisuutta, jota ei veroteta tuloverotuksessa tulona. Korvauksesta ei voi määrätä sekä tuloveroa että perintö- ja lahjaveroa.

Tuloverolaissa on tyhjentävä luettelo henkilöistä, joiden saama vakuutetun kuoleman johdosta maksettava vakuutuskorvaus on tuloverosta vapaa suoritus ja näin ollen perintö- ja lahjaveron alaista. Luettelossa mainitaan puoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, ottolapsi, kasvattilapsi, puolison lapsi sekä kuolinpesä.

Silloin kun henkivakuutuskorvaus maksetaan kuolinpesälle, korvauksen verotus tapahtuu perintö- ja lahjaverolain mukaan. Näin siitäkin huolimatta, että perintö- ja testamenttisaanto tulisi muulle kuin tuloverosta edellä mainitussa luettelossa vapautetulle henkilölle.

Perintöverotuksessa veronalaiseksi katsottava osa vakuutuskorvauksesta lisätään jokaisen saajan perintöosuuteen. Kirjallisuudessa on katsottu, että koska korvaus luetaan saajan perintöosuuteen, saajalla on myös oikeus kaikkiin perintöverotuksen vähennyksiin, esim. alaikäisyysvähennys 40 000 euroa, silloinkin kun saa pelkän vakuutuskorvauksen. Edunsaajamääräyksellä saatu vakuutuskorvaus verotetaan perintönä, vaikka saaja ei peri tai pesä on varaton tai ylivelkainen.

Nopeaa apua lakiasioihin.