Arvonlisävero on välillinen vero, joka peritään kulutuksesta. Nimensä mukaisesti arvonlisävero on tuotteen tai palvelun arvoa lisäävä vero, joka lisätään tuotteen myyntihintaan. Arvonlisäverosta käyteään yleisesti lyhennettä alv. tai ALV.
Arvonlisäverovelvollinen on pääsääntöisesti myynnistään tavaran tai palvelun myyjä. Arvonlisäveron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun tavaran tai palvelun myynti on tehty liiketoiminnan muodossa. Avonlisäveroa on maksettava myös Suomessa tapahtuvasta tavaran maahantuonnista, yhteisöhankinnasta sekä eräistä erityistilanteista.
Esimerkiksi rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön on erityissääntöjään. Velvollisuus suorittaa arvonlisävero omaan käyttöön otettaessa syntyy sitä mukaa, kuin itse suoritettu rakentamispalvelu valmistuu. Suorittamisvelvollisuus voi syntyä myös silloin, kun ostettu rakentamispalvelu on vastaanotettu, tai silloin kun vastike tai sen osa on maksettu ennen vastaanottoajankohtaa. Joskus arvonlisäveroa on esimerkiksi suoritettava, vaikka kyse ei ole liiketoiminnasta. Näin on esimerkiksi silloin, kun kiinteistöhallintapalvelu otetaan omaan käyttöön.
Velvollisuus suorittaa arvonlisäveroa myynnistä syntyy yleensä siltä kuukaudelta, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu. Pääsääntöisestä tilanteesta käytetään nimitystä suoriteperuste.
Verollinen myynti
Tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpö- ja jäähdytysenergiaa ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä. Myynti on tavaran omistusoikeuden vastikkeellista luovuttamista.
Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa. Palvelun myynti on palvelun suorittamista tai muuta luovuttamista vastiketta vastaan.
Arvonlisäverovelvollisuus ei koske vähäistä liiketoimintaa, jossa liikevahto jää alle 15 000 euron.
Lue lisää arvonlisäveron maksamisesta.
Lähde §: arvonlisäverolaki, laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä, Verohallinto
Suomen Juristit Oy
8.12.2016
(Päivitetty 10.11.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.
