Osapuoli voi olla asianosaisena oikeudenkäynnissä vain, jos hänellä on oikeudellinen intressi, asiavaltuus, kyseessä olevaan asiaan. Asiavaltuus -termin lisäksi oikeuskirjallisuudessa käytetään termiä kanneoikeus tai asialegitimaatio. Käytännössä tämä tarkoittaa oikeutta käydä oikeutta oikeudenkäynnin kohteena olevasta asiasta omissa nimissään. Asiavaltuus sisältää oikeuden esittää vaatimuksia ja vastata vastapuolen vaatimuksiin. Asiavaltuus on oikeudenkäynnin perustava edellytys.

Mikäli asiavaltuus puuttuu tuomioistuin ei tutki asiaa. Jos asia koskee luonnollista henkilöä, laissa on yleensä määritelty se henkilöpiiri, jolla on asiavaltuus määritellyssä asiassa. Asiavaltuuden vaatimus estää mm. sen, että asianosaiset sopisivat tuomioistuinta sitovasti oikeutensa siirtämisestä kolmannelle.

Laissa määritellään se, kenellä on kanneoikeus ja siten myös oikeus esiintyä oikeudenkäynnissä omissa nimissään. Yleensä asiavaltuus ilmaistaan asiaa koskevassa laissa. Muun muassa lapsenhuoltolaissa on säädetty, kuka voi panna vireille lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian.

Esimerkiksi isyyden vahvistamista koskevassa asiassa kanneoikeus on lapsella ja testamentin moitekanteen voi nostaa vain perillinen. Työ- ja virkaehtosopimuksia sekä kuluttajasopimuksia koskevissa asioissa asiavaltuus on annettu myös oikeudenhaltijoiden, eli näissä tapauksissa työntekijöiden, virkamiesten ja kuluttajien, etuja ja oikeuksia valvoville tahoille.

Toisinaan lainsäädännössä on sen sijaan nimenomaan vahvistettu, että tietyllä henkilöllä ei ole asianosaisasemaa. Lapsella ei esimerkiksi huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa ole puhevaltaa tai asianosaisasemaa. Lapsi ei siis voi tehdä huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa kannetta eikä hänelle ole mahdollista määrätä myöskään edunvalvojaa oikeudenkäyntiin asianosaisaseman puuttumisen takia.

Varallisuusoikeudellisissa asioissa pääasiallisesti väite oikeudesta johonkin synnyttää jo asiavaltuuden. Näin ollen esimerkiksi väite siitä, että A:lla olisi saatava B:ltä tuo A:lle asiavaltuuden. Väite itsessään muodostaa molemmille osapuolille asiavaltuuden. Jos A vaatisikin saatavan kuuluvan C:lle, eli kolmannelle, ei A:lla olisi asiavaltuutta, koska tuo C:lle kuuluva saata ei loukkaa hänen oikeuttaan. Ulkopuolinen ei voi pätevästi ryhtyä toimenpiteisiin toisen puolesta.

Oikeuskäytännön mukaan kuitenkin osapuolten välinen sopimus velvoitteesta maksaa suoritus tai luovuttaa esine kolmannelle luo kuitenkin molemmille sopimuksen osapuolille asiavaltuuden. Tällöin sopimuksen kohteena oleva oikeus kuuluu varsinaisesti kolmannelle, mutta asiavaltuus perustuisi heidän tekemään sopimukseen. Molemmat voivat siis ajaa kannetta sopimuksen kohteena olevasta oikeudesta eli suorituksen tai esineen luovutuksesta kolmannelle.

Asiavaltuus vaaditaan myös oikeushenkilöltä

Myös oikeuhenkilöllä on oltava asiavaltuus. Oikeuskäytännössä on esimerkiksi vahvistettu, että yrityssaneerauksen valvojalla on katsottu olevan asiavaltuus silloin, kun hänen toimenpiteensä liittyvät saneerausohjelman toteuttamiseen ja valvojalle kuuluvan valvontatehtävän suorittamiseen.

Osakeyhtiön osakkeenomistajalla ei puolestaan osakkeiden luovutuksen jälkeen ole enää asiavaltuutta oikeudenkäynnissä vaikka osakkeiden luovuttaja ja uusi omistaja olisivat sopineet oikeudesta kanteen ajamiseen.  Näin, kosa tuomioistuin on sidottu siihen, kenellä asiavaltuus lain mukaan on.

Asianosaiset eivät voi luovuttaa asiavaltuutta kolmannelle, eli tuomioistuinta sitovasti sopia siitä, että asiavaltuus, oikeus esittää omissa nimissään vaatimuksia, annettaisiin henkilölle, jolla sitä ei lain mukaan ole.

Lähde §: oikeudenkäymiskaari

Suomen Juristit Oy
5.12.2016
(Päivitetty 10.11.2021)