Avioliitossa aviopuolisoiden oikeudet ja velvollisuudet ovat yhdenvertaisia toisiinsa nähden. Oikeudet ja velvollisuudet ovat myös yksilöllisiä molemmilla puolisoilla.

Kansainvälinen kehys

YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimuksen) mukaan perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö. Perheellä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun.

Avioliittoiässä oleville miehille ja naisille on tunnustettava oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Ihmisillä tulee mm. sukupuolesta riippumatta olla samat oikeudet solmia avioliitto. Avioliittoa ei kuitenkaan saa solmia ilman avioliittoon aikovien puolisoiden vapaata ja täyttä suostumusta. Ihmisillä tulee olla oikeus valita aviopuolisonsa ja mennä avioliittoon vain omasta vapaasta tahdosta. Näin suojataan yksilöiden itsenäisiä oikeuksia.

Monet kansainväliset yleissopimukset pyrkivät takaamaan miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta aviopuolisoille yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet avioliiton aikana ja sen purkautuessa. Kansainvälisistä sopimuksista huolimatta monissa maissa avioliitto tarkoittaa ennen kaikkea naisen syrjimistä monissa eri muodoissa, kuten kaventamalla naisen päätösvaltaa oman aviopuolison valinnassa.

Aviopuolisoiden oikeudet ja velvollisuudet Suomessa

Suomessa puolisot ovat varsin itsenäisiä toisiinsa nähden. Ensinnäkin varallisuus on eriytetty siten, että puolisoilla on omat omistukset ja omat velat. Toinen puoliso ei voi luvatta käyttää toisen puolison omaisuutta eivätkä puolisot ole myöskään keskenään velvoitettuja vastaamaan toistensa veloista. Päätösvalta omista asioista on aviopuolisoilla absoluuttinen ja se käsittää esimerkiksi aviopuolisoiden oikeuden valita oma sukunimensä, ammattinsa ja luonnollisesti — työpaikkansa.

Puolisoilla on toisiaan kohtaan viime kädessä elatusvelvollisuus. Yleensä elatusvelvollisuus ymmärretään lapsiin kohdistuvana, mutta se on myös toista puolisoa kohtaan. Puolisoiden välinen elatusvelvollisuus tarkoittaa sitä, että molempien puolisoiden on kykyjensä mukaisesti otettava osaa yhteiseen talouteen ja elatukseen. Elatus käsitetään yleensä puolisoiden yhteisten sekä henkilökohtaisten tarpeiden täyttämisenä.

Kun puolison elatusvastuuta määritetään, otetaan huomioon samoja perusteita kuin esimerkiksi lapsen elatuksessa. Näitä seikkoja ovat elatusvelvollisen ikä, työkyky tai mahdollisuus ansiotyöhön osallistumiseen, henkilön käytettävissä olevien varojen määrä sekä lakiin perustuva muu elatusvastuu. Muu elatusvastuu voi tarkoittaa sitä, että toinen puolisoista on esimerkiksi sairautensa tai vähävaraisuutensa vuoksi kykenemätön osallistumaan puolisoiden yhteiseen elatukseen, jolloin kykenevä puoliso joutuu huolehtimaan molempien elatuksesta.

Käytännössä puolisot täyttävät elatusvelvollisuutensa normaalilla työelämän ansainnalla, mutta näin ei aina ole. Mikäli puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai puolisot asustavat erillään, tuomioistuin on velvollinen määräämään kyseisen puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle.

Jos puolisot tuomitaan avioeroon, voi tuomioistuin velvoittaa puolison suorittamaan elatusapua toiselle puolisolle sen mukaisesti kuin hänen kykynsä ja muut seikat nähden harkitaan kohtuulliseksi. Tuomioistuin tosin vain harvoin määrää elatusapua.

(Lähde §: avioliittolaki)

Lue lisää avioliitosta ja puolisoiden omaisuudella avioeron sattuessa.