Suomen perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää omaa kieltään asioidessaan viranomaisissa. Laissa tarkoitettu oma kieli on Suomen kaksikielisyyden mukaisesti joko suomi tai ruotsi. Valtion viranomaisten on palveltava, esimerkiksi opastettava, asiakkaita molemmilla kielillä.
Hallintoasian käsittelyssä käytetty kieli vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä yksi- vai kaksikielinen viranomainen. Viranomaisen kielen määrittää kunnan kieli.
Kunta on kaksikielinen, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Kaksikielinen kunta on kuitenkin säädettävä yksikieliseksi, jos vähemmistö on alle 3 000 asukasta ja sen osuus on laskenut alle kuuden prosentin.
Kaksikielisessä viranomaisessa käsittelykieli on aina asianosaisen oma kieli. Jos asianosainen on ruotsinkielinen, asia käsitellään ruotsiksi, ja jos suomenkielinen, asian käsittelyssä käytetään suomen kieltä. Jos asianosaisilla on eri kieli, käsittelykielen päättää viranomainen.
Valtion keskusviranomaiset ovat aina kaksikielisiä. Keskusviranomaisia ovat esimerkiksi ministeriöt, Verohallinto sekä Väestörekisterikeskus. Kaksikielisiä viranomaisia ovat myös kaksikielisten kuntien viranomaiset.
Alue- ja paikallishallinnon viranomaisten kieli määräytyy sen mukaan, kuuluuko niiden virka-alueeseen yksi- vai kaksikielisiä kuntia. Aluehallinnon viranomaiset, esimerkiksi verovirastot ovat kaksikielisiä, jos niiden alueella on vähintään yksi kaksikielinen kunta.
Yksikielisissä viranomaisissa asiat käsitellään viranomaisen kielellä. Esimerkiksi yksin suomenkielisessä kunnassa siis suomeksi. Viranomainen voi kuitenkin päättää käsitellä asian myös toisella kielellä, jos se esim. asianosaisen edun vuoksi on tarpeen.
Lue lisää kielellisistä oikeuksista.
Lähde §: kielilaki, laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (kielitaitolaki)
Suomen Juristit Oy
11.5.2015
(Päivitetty 28.11.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.