Ylisuuri henkivakuutus ja lakiosa ovat ristiriitaisia tarkoitusperiltään. Ylisuuri henkivakuutus pienentää lakiosaa mutta lakiosaoikeus on kuitenkin vahvempi. La­ki­o­sa on puo­let la­ki­mää­räi­sen pe­ri­mys­jär­jes­tel­män mu­kaan tu­le­van pe­rin­tö­o­san ar­vos­ta.

Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut perintöosaa määrättäessä luettava jäämistön varojen lisäykseksi, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa. Edellä kuvatusta tilanteesta puhutaan termillä ”ylisuuri henkivakuutus”.

Henkivakuutuksen edunsaaja

Edunsaajalla voidaan tarkoittaa henkilöä, joka oikeustoimeen, kuten esimerkiksi sopimukseen perustuen saa tietyn taloudellisen tai muun edun, vaikka ei olisikaan yhtenä sopimuspuolena. Mikäli edunsaaja ei ole sopimuspuolena, on kyseessä sopimus kolmannen hyväksi. Tällaisissa tilanteissa henkivakuutuksella ja siihen liitetyllä edunsaajamääräyksellä voidaan ohjata varallisuutta suoraan edunsaajalle ohi kuolinpesän.

Henkivakuutuksen edunsaajan ei tarvitse kuulua kuolinpesään

Henkivakuutuksen etuna on se, että edunsaaja saa henkivakutuuskorvauksen suoraan itselleen ilman, että hän on osallisena kuolinpesässä. Toisin kuin taas vainajan varsinaisesta omaisuudesta kuten esimerkiksi autosta ja talosta määrää testamentti. Kuten todettu, jos henkivakuutukseen on nimetty edunsaaja, ohittaa tämä määräys testamentin.

Jos henkivakuutuksessa on edunsaajamääräys, henkivakuutuksesta maksettavia kuolintapauskorvauksia ei lisätä pesän varoihin. Tällä on vaikutusta sekä perintöverotukseen että siihen, minkä suuruisia lakiosia testamentin saajan pitää maksaa. Jos henkivakuutusmaksu on tehty ilman edunsaajamääräystä, lisätään vakuutuskorvaukset pesän varoihin eikä tarvetta keskustelulle ylisuurista henkivakuutusmaksuista lakiosaperillisen puolesta ole.

Lakiosa on vahva oikeus. Lakiosaperillinen saa suojaa myös perittävän varallisuuden vähentymisen varalta. Ylisuuret henkivakuutusmaksut otetaan lakiosaperillisen vaatimuksesta huomioon lakiosan määrää laskettaessa.

Milloin henkivakuutusmaksut ovat tavanomaisia ja milloin ylisuuria?

Se, milloin vakuutusmaksut ovat ylisuuria ja kuinka niiden kohtuuttomuutta arvioidaan, ei ole yksinkertaista. Ohjeet, joiden puitteissa henkivakuutusmaksujen kohtuuttomuutta on arvioitava, ovat melko yleisiä. Jokainen tapaus on arvioitava erikseen. Henkivakuutusmaksujen kohtuuttomuutta arvioidaan suhteessa perinnönjättäjän olosuhteisiin. Varakkaalla henkilöllä vakuutusmaksujen kohtuuttomuuden raja on korkeammalla kuin vähemmän varakkaalla henkilöllä. Toiselle tuhat euroa on paljon, toiselle vähän. Arvioinnin lähtökohta on siis perinnönjättäjän taloudellinen asema ja se, mitä vasten henkivakuutusmaksujen suuruutta arvioidaan.

Ylisuuria henkivakuutusmaksuja arvioitaessa ei oteta välttämättä huomioon koko vakuutusajalta suoritettuja vakuutusmaksuja. Monesti kysymys ylisuurten henkivakuutusmaksujen palauttamista koskevissa asioissa onkin vain yhden ylisuuren maksun lisäämisestä jäämistön arvoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö maksut pidemmältäkin ajalta voisi tulla huomioiduksi, jos henkivakuutusmaksut ovat jatkuvasti olleet niiden maksuhetkellä ylisuuria perittävän oloihin ja varallisuuteen nähden.

Lue lisää ylisuurista henkivakutuusmaksuista täältä!

Perintökaaressa säädellään lakiosasta ja siihen mahdollisesti vaikuttavasta henkivakuutuksesta.