Ylisuuret henkivakuutusmaksut

Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut perintöosaa määrättäessä luettava jäämistön varojen lisäykseksi, mikäli ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa. Lisäys tehdään kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Ylisuuret henkivakuutusmaksut vähentävät perittävän varoja, jolla voi olla merkittävä vaikutus lakiosaan. Lakiosan määrää laskettaessa pesän varoihin voidaan vaatia lisättäväksi myös perittävän maksamat ylisuuret henkivakuutusmaksut. Lakiosan suojaaminen voi tulla kyseeseen silloin kun edunsaajaksi on määrätty vain osa rintaperillisistä, puoliso tai joku ulkopuolinen henkilö.

Vakuutusmaksujen huomioon ottaminen

Lakiosaa laskettaessa ei oteta välttämättä huomioon koko vakuutusajalta suoritettuja vakuutusmaksuja. Lähtökohtaisesti kyse on yksittäisen ylisuuren maksun lisäämisestä jäämistön arvoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö maksut pidemmältäkin ajalta voisi tulla huomioiduksi. Se milloin vakuutusmaksut ovat ylisuuria ja kuinka niiden kohtuuttomuutta arvioidaan ei ole aina yksinkertaista.

Kohtuullisuuden arviointi

Henkivakuutusmaksujen kohtuullisuuden arviointi tehdään vakuutusmaksun suoritusajankohdan mukaan, ei siis vakuutuksenottajan kuolinhetken tilanteen mukaan. Kohtuullisuusarviointi tulee tehdä kattavasti, eikä yksittäisen vakuutusmaksuerän suoritusajankohdan olosuhteiden perusteella.

Edunsaajamääräys

Jos hen­ki­va­kuu­tuk­ses­sa on mää­rät­ty edun­saa­ja, hen­ki­va­kuu­tuk­sen pe­rus­teel­la mak­set­ta­va kor­vaus ei kuu­lu kuo­lin­pe­sään. Myös yli­suu­ret hen­ki­va­kuu­tus­mak­sut voi­daan li­sä­tä las­ken­nal­li­seen jää­mis­töön var­sin­kin, jos edun­saa­ja­na ei­vät ole kaik­ki pe­ril­li­set.

Lisäksi Perintökaari edellyttää elinaikaisista lahjoituksista seuraavanlaisesti: ”Kuo­lin­pe­sän va­roi­hin on li­sät­tä­vä pe­rit­tä­vän an­ta­ma en­nak­ko­pe­rin­tö, suo­si­o­lah­ja sekä jos eri­tyi­siä vas­ta­syi­tä ei ole, hä­nen sel­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa tai sel­lai­sin eh­doin elä­es­sään an­ta­man­sa lah­ja, et­tä se on tar­koi­tuk­sen­sa puo­les­ta rin­nas­tet­ta­vis­sa tes­ta­ment­tiin. Sekä:  ”Mitä pe­rit­tä­vä on elä­es­sään an­ta­nut rin­ta­pe­ril­li­sel­le, on lain mu­kaan en­nak­ko­na vä­hen­net­tä­vä tä­män pe­rin­nös­tä, el­lei muu­ta ole mää­rät­ty tai olo­suh­tei­siin kat­so­en otak­sut­ta­va tar­koi­te­tun.”

Mikä henkivakuutuksen kuolintapauskorvauksen verotuksessa on muuttunut?

Vuoden 2017 alussa perintö- ja lahjaverotusta kevennettiin ja samalla henkivakutuusten kuolemantapauskorvausten osittainen verovapaus lähiomaisille päätettiin poistaa kokonaan. Vakuutusten kuolintapauskorvaukset ovat 1.1.2018 alkaen olleet kuolemantapausten osalta myös yksi omaisuuserä perintöveroa määrättäessä. Tarkoittaen, että aiemmin henkivakuutusten kuolemantapauskorvaukset olivat lähiomaiselle verovapaita aina 35.000 euroon saakka ja puolisolle maksettavasta korvauksesta sai verovapaasti puolet tai vähintään 35.000 euroa. Kun vuoden 2018 alusta kuolemantapauskorvaukset siirtyivät kokonaan perintöverotuksen piiriin, edellä mainittu verovapaus poistui.

 

Lue lisää henkivakuutuksista ja lakiosasta sekä henkivakuutuksen vaikutuksesta kuolinpesään.

Nopeaa apua lakiasioihin.