Hypoteesimetodi on yksi tapa jäsentää näytön arviointia. Se tulee kysymykseen lähinnä rikosjuttujen näytön arvioinnissa. Menetelmä perustuu vaihtoehtoisten hypoteesien poissuljentaan, jossa todistusharkinnan tarkoitus on testata muodostaako esitetty ja selvitetty todistusteema ainoan järkevän vaihtoehdon jutun todistusaineistolle.
Näyttökynnyksenä on edelleen “ei varteenotettavaa epäilyä” -kynnys. Jos tällainen jää, syyte on hylättävä. Todistusharkinnassa tuomari tutkii ovatko vaihtoehtoiset tapahtumainkulut relevantteja ja voidaanko ne sulkea pois sekä sen muodostaako jäljelle jäävä vaihtoehto järkevän epäilyn vain ei.
Näytön kattavuus ja laatu
Hypoteesimetodissa kiinnitetään huomiota näytön kattavuuteen ja laatuun. Hypoteesimetodi kiinnittää frekvenssiteorioita enemmän huomiota k seikkoihin, sekä puutteisiin. Vaihtoehtoisten hypoteesien arvioiminen edellyttää, että asia on selvitetty sen laadun vaatimalla perusteellisuudella ja että todistusaineisto on kattava. Näin on oltava, jotta vaihtoehtoisia hypoteesejä on ylipäätään mahdollista testata.
Hypoteesimallin soveltamisvaiheet
Ensin rvioidaan näytön kattavuus selvittämiskynnyksen suhteen. Tämän jälkeen voidaan siirtyä arvioimaan näyttökynnyksen ylittymistä seuraavasti: Kysytään onko syyttäjän esittämän näyttö niin laaja, että näytön arvioiminen on sen perusteella mahdollista. Eli voidaan kysyä esim. 1. Onko syyttäjän esittämä näyttö lähtökohtaisesti riittävä langettavaan tuomioon? Toiseksi voidaan kysy: Onko asiassa esitetty selvitys riittävä mahdollisten vaihtoehtoisten hypoteesien hahmottamiseksi ja poissulkemiseksi? Mikäli vastaus toiseenkaan kysymykseen on kielteinen, on syyte hylättävä “riittävän selvityksen puuttuessa”.
Myönteisten vastausten jälkeen siirrytään todistusharkintaa ja näytön riittävyyden arviointiin. Kolmannessa vaiheessa kysytään jääkö syyttäjän esittämälle hypoteesille vaihtoehtoisia hypoteesejä. Jokaista syytteen osateemaa verrataan vaihtoehtoiseen selitykseen. Mikäli syytteessä kuvatulle tapahtumainkuvaukselle ei löydy vaihtoehtoista varteenotettavaa, järkevaa/hyväksyttävää mallia syyte on hyväksyttävä. Vaihtoehtoisilla selityksillä ei tarkoiteta kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, varsinkin jos ne ovat vain spekulatiivisia.
Hypoteesimallin kritiikistä
Oletuksena, että esitutkinnassa kerätty näyttö olisi objektiivista – käytännössähän esitutkintaviranomainen keskittyy enemmän syyllisyyttä tukevan näytön haalimiseen. Nykyään kuitenkin törkeämmissä rikoksissa esitutkintakin on vuoropuhelua, jossa epäillyn avustaja on läsnä alusta asti. Näytön keräämisen mahdollisuuksia voidaan pitää lähtökohdiltaan melko tasapuolisina. Kuitenkin on esitetty kritiikkiä, että tuomarin pitäisi ikään kuin “viran puolesta” tutkia vaihtoehtoisia hypoteesejä. Eihän syyllisyyden tueksikaan voida vedota seikkoihin, joihin ei nimenomaan ole vedottu. Kritiikkiä on lausuttu myös siitä, ettei teoria anna riittäviä eväitä päähypoteesin todistusarvon määrittämiseen. Mallin on myös väitetty nostavan näyttökynnystä esim. perheväkivalta ja hyväksikäyttöjutuissa, jotka muutenkin ovat usein näytöllisesti hankalia.
Nopeaa apua lakiasioihin.
