Kanteen vastustaminen tai myöntäminen on vastaajan ilmaisema kanta kanteen vaatimuksiin ja perusteluihin. Kanne nimitystä käytetään oikeusjutun kantajan esittämää vaatimusta vastaajan tuomitsemista. Kanteen osat ovat vaatimus ja perusteet. Kannevaatimuksessa esitetään se oikeusseuraamus, johon kantaja pyrkii. Perusteissa taas esitetään perusteet, joissa esitetään se konkreettinen tapahtumainkulku, johon vaatimus perustetaan.

Kanteen vastustaminen tai myöntäminen -merkitys riippuu asiasta

Vastaaja voi vastauksessaan joko vastustaa kannetta tai myöntää sen. Riita-asian luonteesta riippuu kuitenkin se, millainen merkitys vastustamiselle tai myöntämiselle annetaan asian käsittelyssä.

Kanteen vastustamisella vastaaja ilmaisee sen, ettei kanteen hyväksymiselle ole hänen mielestään edellytyksiä. Jos vastaaja vastustaa kannetta on hänen esitettävä vastustamiselle perusteet. Väitteet voidaan jakaa asia- ja prosessiväitteisiin. Asiaperuste kanteen vastustamisessa liittyy asiasisällön virheellisyyksin. Prosessiväitteellä tarkoitetaan väitettä prosessinedellytysten puuttumisesta. Prosessiväitteestä käytetään myös nimitystä oikeudenkäyntiväite.

Kanteen myöntämisellä vastaaja ilmoittaa, että hänen mielestään kantajan vaatimukset ovat oikeutettuja ja tuomioistuin voi hyväksyä kanteen. Myöntäminen voi kohdistua – ja yleisesti kohdistuukin- vain osaan kanteesta. Dispositiivisissa (tahdonvaltaiset) riita-asioissa, joissa asianosaisten sovinto on sallittu, tuomioistuin voi tehdä lopullisen päätöksensä vastaajan kanteen myöntämisen perusteella eli myönnetty vaatimus voidaan suoraan asettaa tuomion perustaksi.

Jos asianosaisten sovinto ei ole asiassa sallittu, ei tuomiota voida perustaa pelkästään vastaajan myöntämiselle. Kanteen myöntämisen merkitys riippuu siisi siitä, onko asiassa sovinto sallittu.

Lue lisää vastineesta.

Lähde §: oikeudenkäymiskaari

Suomen Juristit Oy
28.12.2016
(Päivitetty 25.11.2021)