Asianomistajan määritelmää ei ole yksilöity Suomen laissa, vaan termi on määritelty oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä tarkoittamaan henkilöä, johon rikos on välittömästi kohdistunut ja jolla on tämän perusteella oikeus vaatia rikoksesta rangaistusta ja vahingonkorvausta. Asianomistajan asema rikosprosessissa, sekä oikeudet ja velvollisuudet on kuitenkin turvattu useilla eri tavoilla lainsäädännössä. Asianomistajan tulee ottaa huomioon myös erinäiset tähän asemaan liittyvät rajoitukset ja velvollisuudet, joista on hyvä olla tietoinen jo esitutkintavaiheessa.
Asianomistaja on oikeudellisesti suojatun edun, eli oikeushyvän haltija, mitä rikoksella loukataan tai vaarannetaan. Oikeushyviä voivat olla muun muassa henki, terveys ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Vaikka lähtökohtaisesti asianomistajalle ei laista löydy määritelmää, on joidenkin rikosten yhteydessä asianomistajan määritelmästä säädetty erikseen. Tällaisia säännöksiä ja selvennöksiä asianomistajuudesta löytyy esimerkiksi tavaramerkkioikeutta, ympäristönsuojelua, sekä velallisen rikoksia koskevissa asioissa.
Asianomistajan oikeudet
Asianomistajalla on oikeus osallistua esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin asianosaisena, jolloin esitutkintaviranomaisen (kuten poliisin tai rajavartioviranomaisen) velvollisuutena on selvittää esitutkinnan aikana rikoksen asianomistajat ja heidän korvausvaatimuksensa rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen seurauksena. Vaikka asianomistajan asema evätään, voi henkilö silti asianomaisena esittää rikoksesta johtuvia korvausvaatimuksia rikosprosessin yhteydessä. Tässä tilanteessa asianomaisten on kuitenkin huolehdittava vaatimustensa esittämisestä itse. Tällaisella kolmannen henkilön asemassa olevalla ei kuitenkaan ole yhtä vahvaa asemaa rikosprosessissa kuin asianomistajilla.
asianomistajan syyteoikeus
Syyteoikeus on yksi asianomistajan tärkeimpiä oikeuksia. Tämä oikeus takaa asianomistajalle mahdollisuuden nostaa syyte rikoksesta ja ajaa sitä oikeudenkäynnissä. Asianomistaja voi käyttää syyteoikeuttaan myös tilanteissa, joissa esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt olla toimittamatta esitutkintaa. Mikäli esitutkinta keskeytetään, lopetetaan tai esitutkintatoimenpiteiden suorittamista on siirretty, voi asianomistaja tällöinkin nostaa syytteen itse. Asianomistajan syyteoikeus on kuitenkin toissijainen viralliseen syyttäjään nähden. Näin ollen asianomistaja voi nostaa syytteen vain siinä tapauksessa, että virallinen syyttäjä ei sitä nosta.
Mikäli kyseessä on asianomistajarikos, ei syyttäjä kuitenkaan saa nostaa syytettä ilman asianomistajan suostumusta. Joissain tilanteissa asianomistajan suostumus ei kuitenkaan riitä, vaan asianomistajan tulee nimenomaisesti vaatia rikoksentekijälle rangaistusta. Mikäli syyttäjä nostaa syytteen kuitenkin itse, voi asianomistaja tämän jälkeen pyytää syyttäjää ajamaan omaa rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista korvausvaatimustaan rikoksen tekijää vastaan. Tahtoessaan asianomistaja voi ajaa korvausvaatimuksiaan myös itse, sillä hänellä ei ole yleistä velvoitetta käyttää virallista syyttäjää.
Lähde §: laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa
Lue lisää asianomistajan velvollisuuksista.
Artikkelin kirjoittaja:
Trainee
Suomen Juristit Oy
26.06.2021
Nopeaa apua lakiasioihin.
