Kuluttajaluottosopimukset

Kuluttajille suunnattuja, nopeasti ilman vakuuksia myönnettäviä luottoja kutsutaan kuluttajaluottosopimuksiksi eli tuttavallisemmin ns. pikavipeiksi. Kuluttajaluotolla tarkoitetaan luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja eli luotonantaja sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä.

Luottoa voidaan myöntää vain maksukykyiselle

Luoton myöntäjän on arvioitava luoton hakijan luottokelpoisuutta ennen luoton myöntämistä. Taloudellinen selvitys tehdään ennen luoton myöntämistä ja luoton myöntäjän on tarkistettava tiedot, jos niiden perusteella voidaan epäillä luoton hakijan maksukykyä. Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa. Arviointi on tehtävä kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella. Luottokelpoisuuden arviointia koskevalla sääntelyllä on yhteys hyvää luotonantotapaa koskevaan säännökseen, jonka mukaan luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti (7 luvun 13 §:n 1 mom.). Tarkoituksena on välttää se, että luotonantaja myöntäisi luottoa kuluttajille, joilla ei ole edellytyksiä selviytyä luoton takaisinmaksamisesta. Esimerkiksi eläkkeelle jääminen on seikka, joka tulee huomioida luottoa myönnettäessä – notorisesti voidaan arvioida, että maksukyky heikkenee, kun siirrytään eläkkeelle.

Tarpeellisia tietoja kuluttajan maksuvaran ja siten luoton takaisinmaksukyvyn arvioimiseksi ovat kuluttajan tulojen määrän ja perusteen lisäksi tämän menot, velat ja varat sekä mahdolliset takausvastuut. Lisäksi on otettava huomioon tulojen jatkuvuuteen vaikuttavat seikat, kuten ansiotulojen laatu.

Kuluttajaluoton peruminen

Kuluttajansuojalain 6 a luvun esitöiden mukaan ennakkotietojen toimittamisvelvollisuuden tarkoituksena on turvata se, että kuluttaja saa keskeiset tiedot rahoituspalvelusta ja sitä tarjoavasta elinkeinonharjoittajasta siten, että hän voi säilyttää tiedot ja tarvittaessa vedota niihin. Jos ennakkotiedot ja sopimusehdot toimitetaan sähköisesti, olennaista on, että kuluttaja saa ne henkilökohtaisesti ja että hänellä on tosiasiallinen mahdollisuus tallentaa ja toisintaa ne. Ennakkotiedot ja sopimusehdot voidaan lähettää kuluttajalle esimerkiksi sähköpostitse. Esimerkiksi henkilökohtaisessa verkkopankkipalvelussa momentin mukainen tietojenantovelvollisuus voidaan täyttää siten, että ohjelma ohjaa kuluttajan ennen sopimuksen tekemistä tallentamaan ja tulostamaan ennakkotiedot ja sopimusehdot.

Ennakkotiedot ja sopimusehdot on annettava jo ennen sopimuksen tekemistä. Tarjottavan rahoituspalvelun ominaisuudet ja sopimuksen muu sisältö määräytyvät markkinoinnissa annettujen tietojen ja sopimusehtojen perusteella. Tämän vuoksi on tärkeää, että kuluttaja saa sopimusehdot ja muut ennakkotiedot pysyvällä tavalla jo ennen sopimuksen tekemistä. Näin kuluttajalla on paremmat mahdollisuudet perehtyä tarjottuun rahoituspalveluun ja harkita, soveltuuko se hänen tarpeisiinsa ja onko se hinnaltaan ja muilta ehdoiltaan kilpailukykyinen verrattuna muihin markkinoilla oleviin vastaaviin palveluihin. Kuluttajalla on 14 vuorokauden kuluessa oikeus perua nostamansa luotto sen jälkeen, kun on saanut luottosopimukset luoton myöntäjältä. Peruutus tulee tehdä kirjallisesti esimerkiksi sähköpostilla luoton myöntäjän ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen.

Kohtuuton luotto

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja mahdollisesti myös sopimuksen solmimisen jälkeen yllättäen muuttuneet olosuhteet, jolloin kysymykseen voi tulla korkojen kohtuullistaminen.

Kohtuuttomuus koskee yleensä sopimusehtoja, jotka ovat kuluttajan kannalta epäselvät ja ristiriitaiset keskenään. Tällöin sopimusehdot eivät sido kuluttajaa ja luotto voidaan katsoa myönnetyn kuluitta ja koroitta. Todellinen vuosikorko tulee ilmoittaa oikein – tai sitä saa ilmoittaa pienempänä, kuin se todellisuudessa on. Todellinen vuosikorko tulee ilmoittaa 12 kuukauden ajalle siten, että siinä on huomioitu kaikki luoton ottamiseen liittyvät kulut. Jos luottosopimuksessa ei ole sovittu todellista vuosikorkoa, nimelliskorko on ilmoitettu kuukausikorkona tai siitä ei ole sovittu eräpäivänsiirtomaksusta tai luottopalkkioista, niin todellinen vuosikorko voi olla ilmoitettu liian pienenä.

Sopimusehdon kohtuuttomuudesta seuraa ankarin tavoin sen mitättömyys eli sopimusehdon jättäminen huomiotta, kun kohtuuttomuusarviointi perustetaan sopimusehtodirektiiviin (mm. korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2015:60, kohta 54 ja 55).

Perintäkulujen kohtuullisuus ja lainmukaisuus

Saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Pykälän 3 momentin mukaan velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja muun muassa, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt hyvän perintätavan vastaisesti tai muutoin velallisen kannalta muutoin sopimattomasti. Hyvälle perintätavalle voidaan ammattimaisessa perintätoiminnassa asettaa erityisvaatimuksia. Perintää ammattimaisesti harjoittavan on otettava toiminnassaan huomioon myös velallisen oikeudet.

Hyvään perintätapaan on näin ollen katsottava kuuluvan, ettei lainvastaisia tai selvästi perusteettomia saatavia oteta perittäviksi. Jos kuluttajasaatavalle esimerkiksi peritään korkolaissa säädettyä korkeampaa viivästyskorkoa, tulisi toimeksisaajan torjua tehtävä tältä osin. 


Lue lisää kulutusluoton maksun viivästymisestä.

Janne Vikeväinen

Artikkelin kirjoittaja:

Janne Vikeväinen
Osakas – OTM
Suomen Juristit Oy
22.03.2021

Nopeaa apua lakiasioihin.