Lainvoima ja oikeusvoima ovat toisiaan lähellä olevia prosessioikeudellisia käsitteitä.

Lainvoima tarkoittaa sitä, että tuomioon ei voi enää hakea muutosta. Jos tuomioistuimen tuomioon ei haeta muutosta valitusaikana, tuomio saa lainvoiman. Eli kun muutoksenhaulle asetettu määräaika on kulunut umpeen, eikä tuomioon ole haettu muutosta, tuomio on lainvoimainen. Tuomio saa lainvoiman myös silloin, kun valitustie on käytetty loppuun eikä tuomiosta saa enää valittaa.

Lainvoima merkitys on siinä, että tuomion pysyvyyteen on voitava luottaa. Asiaan osallisten on saatava varmuus siitä, että tuomio on pysyvä ja täytäntöönpantavissa. Lainvoimaiseen tuomioon ei voida enää hakea muutosta muuten kuin ylimääräisillä muutoksenhakukeinoilla.

Lainvoimaiseen tuomioon liittyy nk. oikeusvoimavaikutus. Oikeusvoima on tuomioistuimen ratkaisun sitovuutta tulevaisuudessa. Se tarkoittaa, että samaa asiaa ei voida enää ottaa uudelleen tutkittavaksi tuomioistuimessa. Tämä on oikeusvoiman negatiivinen ulottuvuus. Eli kahta kertaa ei saa nostaa kannetta tuomioistuimessa samasta asiasta (ne bis in idem). Puhutaan myös oikeusrauhasta millä tarkoitetaan sitä, että oikeudenkäynnin osapuolen ei tarvitse pelätä sitä, että samaa asiaa käsiteltäisiin monta kertaa tuomioistuimessa vaan yksi kerta yhdestä asiasta riittää. Tästä on kuitenkin erotettava se, että valituksien kautta saman asian käsittely on mahdollista sekä käräjäoikeudessä, hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessakin. Oikeusvoiman positiivinen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että jonkun tuomion lopputulos otetaan toisen oikeudenkäynnin perustaksi, jos uudessa käsittelyssä tulee esille jo aiemmalla tuomiolla ratkaistu seikka. Esimerkiksi väkivaltarikosasioissa rikostuomio otetaan suoraan vahingonkorvausvaadetta koskevan oikeudenkäynnin perustaksi. Rikosasia ja sen perusteella tehty vahingonkorvausvaatimus voidaan kuitenkin käsitellä myös samassa oikeudenkäynnissä.

Nopeaa apua lakiasioihin.

1 kommentti

Kommentointi on suljettu.