Oikeuskäytännön (KKO:2007:71) sekä huoltolain perusteella on lapsen edun mukaista turvata hänen ja hänestä erossa asuvan vanhempansa yhteydenpito. On kuitenkin tilanteita, jolloin tapaaminen ja yhteydenpito lapsen ja etävanhemman välillä kääntyy lapsen edun vastaiseksi. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun:
- vanhemmat eivät kykene selvittämään riitojaan, ja lapsen tapaamiset on toistuvasti jouduttu toteuttamaan pakkokeinojen avulla (esimerkiksi noutamalla lapsi paikalle),
- tapaamisia varjostaa vanhemmat vakavat mielenterveys- tai päihdeongelmat,
- tapaava vanhempi on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön,
- lapsi tapaa vankeusrangaistusta suorittavaa vanhempaa, ja lapsi vastustaa vankilassa toteutettavaa tapaamista,
- tapaamiset on toteutettu valvotusti, eikä näytä siltä, että valvonta voitaisiin lopettaa,
- lapsella on voimakas ja perusteltu syy kieltäytyä tapaamisesta, tai hän pelkää ja ahdistuu tapaamisesta esimerkiksi perheessä tapahtuneen väkivallan seurauksena.
Mikäli tällaisia elementtejä liittyy tapaamisiin, tulisi tuomioistuimen ainakin toistaiseksi pidättäytyä tapaamisoikeuden vahvistamisesta. Koska huoltolain lähtökohtana on aina lapsen etu ja etävanhemman tapaaminen on lapsen oikeus, ei yhteydenpitoa voida edellä mainituissa tilanteissa toteuttaa pakkokeinoin. Lapsen oikeudesta tavata etävanhempaansa ei saa muodostua velvollisuutta, jonka päämääränä on miellyttää sitä vanhempaa, jonka luona lapsi ei asu.
Tuomioistuimen päätös olla vahvistamatta tapaamisoikeutta ei kuitenkaan ole lopullinen ratkaisu. Olosuhteiden rauhoittuminen voi luoda edellytykset lapsen ja etävanhemman väliselle yhteydenpidolle ja tapaamiselle.
Lue lisää etävanhemmuudesta.
Lähde §: KKO:2007:71, Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2007: lapsen huolto, tapaamisoikeus ja elatus
Suomen Juristit Oy
01.11.2021
Nopeaa apua lakiasioihin.