Vanhemmat voivat keskenään sopia lapsen yhteis- tai yksinhuoltajuudesta. Myös tuomioistuin voi tarvittaessa tehdä tämän päätöksen. Huoltomuotoa valittaessa tulee varmistaa lapsen etu sekä se, ettei huoltomuoto muodostu aseeksi toista vanhempaa vastaan. Jos lapsi määrätään toisen vanhemman yksinhuoltoon, huolto on jakamaton ja huoltaja käyttää yksin päätösvaltaa lapsen asioissa. Lapsen huoltomuoto on syytä erottaa lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta.

yksinhuoltopäätöstä puoltavat seikat

Yhteishuolto on ensisijainen lapsen huoltomuoto vanhempien erottua, mutta joskus yksinhuolto voi olla lapsen edun kannalta parempi vaihtoehto. Tämä voi olla seurausta esimerkiksi siitä, että riitainen yhteishuolto aiheuttaa lapselle jatkuvasti harmia, tai jos toinen vanhempi pyrkii vaikuttamaan yhteishuollon avulla toisen vanhemman yksityisasioihin.

Muita seikkoja, jotka puoltavat yksinhuoltopäätöksen vahvistamista:

  • yhteishuolto aiheuttaa lisääntyviä riitoja vanhempien välillä, ja riitojen luonne on toistuvaa ja pitkäaikaista
  • lapsesta jo erillään asuva vanhempi on toiminnallaan tai passiivisuudellaan hankaloittanut tai estänyt lapsen asioiden hoitamista
  • toisen vanhemman väkivaltainen käytös tai elämänhallinnan puuttuminen (esim. päihteiden käyttö, mielenterveyden ongelmat), mikä estää vanhempien välisen yhteistyön
  • käytännön esteet, kuten vanhempien asuminen eri maissa

Vaikka toiselle vanhemmista olisi vahvistettu yksinhuolto, voi huollosta erotetulla vanhemmalla olla edelleen oikeus saada viranomaiselta lasta koskevia tietoja, mikäli se on lapsen edun mukaista. Tällaisia tietoja voi esimerkiksi olla lapsen terveystiedot. (KKO:2003:7)



Lue lisää yhteishuollosta.

Lähde §: laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, KKO:2003:7, Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2007: lapsen huolto, tapaamisoikeus ja elatus


Suomen Juristit Oy
13.10.2021

Nopeaa apua lakiasioihin.