Nimivelvoite on Suomessa jokaisella henkilöllä. Jokaisella on oltava etunimi ja sukunimi. Myös kansainvälisissä sopimuksissa määrätään oikeudesta nimeen. Käytännössä nimettömät ja paperittomat voisivat helposti jäädä yhteiskunnan perustoimintojen ulkopuolelle. Nimivelvoitteeelle on myös luonnollinen tarve ihmisten erotettavuuden ja yksilöinnin kannalta normaalissa arkielämässä.
Nimivelvoite velvoittaa ottamaan nimen sen puuttuessa
Jos henkilöltä puuttuu sukunimi, on sellainen otettava. Laissa on asetettu edellytykset sille, milloin henkilö voi ottaa käyttöön olemassa olevan sukunimen tai jonkin uudissukunimen.
Jos henkilöltä puuttu etunimi, on han samoin velvollinen ottamaan sen. Yleensä etunimi annetaan lapselle syntymän jälkeen. Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoisn voisi aiheuttaa ilmeistä haittaa. Nimeksi ei myöskäään voida hyväksyä nimeä, joka on muodoltaa tai kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön vastainen. Etunimeksi ei myöskään voida hyväksyä nimeä, joka on vakiintunut vastakkaiselle sukupuolelle.
Lue lisää etunimestä.
Lähde §: etu- ja sukunimilaki
Suomen Juristit Oy
22.11.2016
(Päivitetty 25.11.2021)
Nopeaa apua lakiasioihin.
