Nimivelvoite

Nimivelvoite on suomessa jokaisella henkilöllä. Jokaisella on oltava etunimi ja sukunimi. Myös kansainvälisissä sopimuksissa määrätään oikeudesta nimeen. Käytännössä nimettömät ja paperittomat voisivat helposti jäädä yhteiskunnan perustoimintojen ulkopuolelle. Nimivelvoitteeelle on myös luonnollinen tarve ihmisten erotettavuuden ja yksilöinnin kannalta normaalissa arkielämässä.

Nimivelvoite velvoittaa ottamaan nimen sen puuttuessa

Jos henkilöltä puuttu sukunimi, on sellainen otettava. Edellytykset ovat samat kuin sukunimen muuttamisessa. Sukunimi voidaan muutta uudeksi sukunimeksi, jos tulee selvitetyksi;

1) että hänen nykyisen sukunimensä käytöstä nimen vierasperäisyyden, sen yleiskielen merkityksen tai nimen yleisyyden johdosta taikka muusta syystä aiheutuu haittaa

2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena tai

3) että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuhteiden tai muiden erityisten seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna.

Jos henkilöltä puuttu etunimi, on han samoin velvollinen ottamaan sen. Yleensä etunimi annetaan lapselle syntymän jälkeen. Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoisn voisi aiheuttaa ilmeistä haittaa. Nimeksi ei myöskäään voida hyväksyä nimeä, joka on muodoltaa tai kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön vastainen. Pojalle ei myöskään saa antaa naistennimeä, eikä tytölle miehennimeä.

 

katso:

nimilaki

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/

Nopeaa apua lakiasioihin.