Osituksella tarkoitetaan avio-oikeuden alaisen omaisuuden selvittämistä ja jakamista tilanteissa, joissa avioero on tullut vireille tai purkautunut kuoleman perusteella. Ositus on menettely, jossa aviopuolisoiden aviovarallisuussuhde puretaan lopullisesti. Ositus voidaan määritellä myös toimituksena, jossa avio-oikeus toteutetaan.

Ositusmenettely ei automaattisesti seuraa avioeron vireille tuloa tai toisen puolison kuolemaa, vaan ositus toimitetaan, jos toinen puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii (AL 85.1 §). Ositus voidaan toimittaa vasta ositusperusteen syntyhetken jälkeen.

Mikä omaisuus kuuluu ositukseen ja mikä ei?

Ositettavaan, eli jaettavaan, omaisuuteen kuuluu kaikki se avio-oikeuden alainen omaisuus, jota puolisoilla on ollut ositusperusteen syntyhetkellä. Ositusperusteen syntyhetki on avio-oikeuden katkeamishetki (AL 90 §). Se on joko avioeron vireille tulo tai puolison kuolinhetki. Ositusperusteen syntyhetken jälkeen osapuolten saamat tulot ja velat eivät kuulu avio-oikeuden alaiseen, ja siten ositettavaan, omaisuuteen.

Onko osituksen tekeminen pakollista?

Laissa ei ole nimenomaisesti säädetty osituspakkoa. Kuolemantapauksissa se on kuitenkin ehdoton edellytys laillisen perinnönjaon toimittamiseksi. Oikeus osituksen vaatimiseen ei vallitsevan käsityksen mukaan vanhene. Osituksen, ja myös osituksen sovittelun, osapuolina voivat olla avioeroa hakeneet, tai eronneet aviopuolisot, puoliso ja kuolleen puolison perillistaho, tai molempien perillistahot.

Lue lisää omaisuuden osituksesta ja siitä miten ositus käytännössä etenee.