Ositukseen tyytymätön osapuoli saattaa pitää pesänjakajan tekemää ositusratkaisua vääränä tai hän saattaa tulla katumapäälle siitä, millaiseen sopimukseen hän on mennyt osituksessa suostumaan. Hän saattaa myös vasta tässä vaiheessa havahtua vaatimaan osituksen sovittelua. Avioliittolain 103 b.3 §:n viittaa juuri jälkimmäiseen tilanteeseen. Pykälän sanamuodon mukaan osituksen sovitteluvaatimus on mahdollista tehdä vielä ’osituksen jälkeen’. Sillä tarkoitetaan juuri osituksen moiteoikeudenkäyntiä.

Muutoksenhaku on mahdollista siten, että pesänjakajan tekemää ratkaisua voidaan moittia. Kanneoikeus on osituksen osapuolilla ja heidän oikeudenomistajillaan. Avioliittolain 106 §:n perusteella osituksen moittimisessa noudatetaan perintökaaren säännöksiä. Perintökaaren mukaan osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta. Sama on laki, milloin osakkaat ovat toimittaneet perinnönjaon ja osakas tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa (PK 23:10:1-2). Ensiksi mainittu koskee moitetta aineellisella perusteella, jälkimmäinen muotovirheen perusteella. Kanne nostetaan toista osapuolta vastaan, ja perusteena voi olla mikä tahansa osituspäätöksen sisältöä koskeva kysymys, kuten erimielisyys jonkin omaisuuden arvosta tai vastikkeen määräämisestä. Kuuden kuukauden moiteaika ei kuitenkaan ole aivan absoluuttinen. Jos ositusta on rasittanut jokin pätemättömyysperuste, esimerkiksi se, että toinen puolisoista on salannut omaisuutta osituksessa, kanne on mahdollista nostaa vielä moiteajan jälkeenkin.

Lue lisää osituksesta ja osituksen sovittelusta.