Osituksen sovittelu

Avioliiton päättyessä avioeroon tai toisen puolison kuolemaan on tämän jälkeen tehtävä avio-oikeuden alaisen omaisuuden selvitys ja tasaaminen eli ositus. Avioliittolain mukaan osituksen sovittelu on myös mahdollista.

Millaisissa tilanteissa ositusta voidaan yleensä sovitella? 

Lain esitöiden ja korkeimman oikeuden sovitteluratkaisujen perusteluiden valossa voidaan todeta, että sovittelu tulee tyypillisesti kysymykseen silloin, kun avioliitto on jäänyt lyhytkestoiseksi, toinen puolisoista on selvästi toista varakkaampi, eikä avio-oikeutta ole suljettu pois sopimuksella. Olosuhteet puhuvat kuvatun kaltaisissa olosuhteissa sen puolesta, että toisen puolison toiminta ei ole vaikuttanut kyseisen omaisuuden kertymiseen. Sovittelu on sitä perustellumpaa, mitä lyhyemmästä avioliitosta, ja mitä suuremmasta varallisuuserosta on kysymys. Omaisuuden sivuomaisuusluonne on sovittelua puoltava seikka, ja sen merkitys vaikuttaisi olevan sitä vahvempi, mitä lähempänä saanto on ollut ositusperusteen syntyhetkeä. Sovittelua puoltava tyyppitapaus on myös sellainen, jossa puolisoilla on takanaan hyvin pitkä avioliitto, ja avio-oikeus on liittoa solmittaessa suljettu pois avioehdolla.

Jos puolisoiden välinen varallisuusero on tällaisessa tilanteessa muodostunut suureksi, ja vähemmän omistava on toimillaan myötävaikuttanut omaisuuden kartuttamiseen ja säilyttämiseen, voi olla perusteltua ohittaa avioehtosopimusta suojaava sopimusten sitovuuden periaate. Avioehtosopimuksen sisältöön puuttuminen sovittelussa edellyttää poikkeuksellisen painavia perusteita. Koko avioehtosopimuksen tarkoitus tulee kyseenalaiseksi, jos sen sitovuuteen voi luottaa vain silloin, kun avioliitto on kestänyt vain lyhyen aikaa. Avioehtosopimuksia laadittaessa tulisikin ottaa huomioon, että olosuhteet yleensä muuttuvat. Sopimusten pitämisen periaate on vahva myös avioehtosopimusten kohtuuttomuutta arvioitaessa. Seuraavaksi käydään hieman tarkemmin läpi sovitteluun vaikuttavat tekijät.

Miten ositusta sovitellaan?

Osituksen sovitteluvaatimus tehdään usein ositustoimituksessa tai kuuden kuukauden määräajassa osituksen toimittamisen jälkeen. Kanne sovitteluvaatimuksesta on nostettava käräjäoikeudessa osituksen toista osapuolta vastaan määräajassa.

Osituksen pääsääntönä on pidetty niin sanottua puolittamisperiaatetta aviopuolisoiden välillä. Puolittamisperiaatteen ajatuksena on se, että puolisoille jaetaan kahtia avio-oikeuden alaisen nettovarallisuuden yhteenlaskettu säästö. Tasajakoa noudatettaessa enemmän omistavan puolison tulee maksaa vähemmän omistavalle omasta omaisuudestaan tasinkoa.

Poikkeustilanteen muodostaa osituksen suoritus toisen puolison kuoleman jälkeen. Tällöin lesken ei ole katsottu olevan velvollinen luovuttamaan tasinkoa menehtyneen puolison perillisille, vaikka perilliset voivatkin olla velvollisia luovuttamaan tasinkoa leskelle.

Osituksen sovitteluun vaikuttavat tekijät

1. Avioliiton kestoaika

Osituksen sovitteluun vaikuttaviin tekijöihin lukeutuu vahvasti puolisoiden välisen avioliiton kestoaika. Avioliiton kesto voi nousta sovitteluun vaikuttavaksi tekijäksi tilanteissa, joissa avioliitto on ollut hyvin lyhyt eikä aviopuolisoiden välillä ole tehty avioehtosopimusta. Toisaalta sovittelun tarve voi ilmetä tilanteissa, joissa avioliitto on kestänyt pitkään ja avioehtosopimus on tehty, mutta se on muodostunut vähemmän omistavalle puolisolle epäsuotuiseksi.

Ensimmäisen tilanteen toteutuessa vähemmän omistava osapuoli saisi toisen puolison kustannuksella perusteetonta taloudellista etua ja jälkimmäisessä tilanteessa voisi olla kyse lopputuloksen kohtuuttomuudesta. Esimerkiksi avioehtosopimuksessa on määritelty, että vähemmän omistavalle puolisolle ei osituksen jälkeen jää yhtään varallisuutta.

2. Yhteinen panos talouden hyväksi

Osituksen sovittelussa arvioidaan myös sitä, millainen panos puolisoilla on ollut yhteisen talouden hyväksi, omaisuuden kartuttamiseksi tai säilyttämiseksi. Tällöin tarkastellaan niin ansiotyöllä perheelle hankittua varallisuutta kuin sitä, millaista puolison toiminta on ollut perhepiirissä eli toisin sanoen perheen kotona.

Kyse on kokonaisuuden arvioinnista, jossa toinen puoliso kotona ollessaan mahdollistaa toisen puolison ansiotyössä käymisen ja varallisuuden kerryttämisen. Liitos päättyessä puoliso, joka on ollut kotona, on saattanut jäädä taloudellisesti jälkeen ja siten epäedullisempaan asemaan myös mm. työmarkkinoilla. Näin ollen voidaan katsoa kohtuulliseksi, että toinen puoliso maksaa hyvitystä osituksen yhteydessä toiselle puolisolle.

3. Muita edellä mainittuihin seikkoihin verrattavissa olevia ja aviopuolisoiden taloutta koskevia asioita

Muina puolisoiden osituksen sovitteluun vaikuttavina tekijöinä on huomioitu saantojen laatuun liittyvät seikat. Ositusta voidaan sovitella siten, ettei toiselle puolisolle anneta avio-oikeutta toisen omaisuuteen tai avio-oikeutta rajoitetaan. Ositusta voidaan sovitella myös siten, että tietty omaisuus jätetään osittain tai kokonaan osituksen ulkopuolelle. Tällaista omaisuutta voi olla etenkin avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla saatu omaisuus tai ennen avioliittoa hankittu omaisuus. Osituksen sovittelussa voidaan kuitenkin toiselle puolisolle myös myöntää avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, mihin tällä muutoin avioehtosopimuksen taikka muun syyn vuoksi ei avio-oikeutta olisi.

Lähde §: Avioliittolaki

Nopeaa apua lakiasioihin.